Paikalliset | 09.09.2021 08:21

Liedon kuningas löytyi pellolta

Lieto Tunne oli mahdollisesti samanlainen kuin lottoajalla, joka tajuaa arvontanumeroiden olevan samoja kuin omassa paperikupongissa.
—Menin ihan hämilleni, katselin ympärilleni ja laitoin sormuksen taskuun epäuskoisena. Kotimatkalla tarkistin moneen kertaan, että löytö on edelleen tallessa. Vasta kotona uskalsin katsoa tarkemmin, mitä oikein tuli löydettyä, kertaa lietolainen Tomi Weiström sitä tunnetta, kun lietolaisesta pellosta löytyy ristiretkiaikainen hopeasormus.

Parisen vuotta metallin-netsintää harrastanut yliskulmalainen Weiström iski hopeasuoneen viime viikolla. Sänkipellosta, noin 15 senttimetrin syvyydestä, paljastui hopeasormus, joka on peräisin 1100—1200-lukujen taitteesta. Arvokas löytö sinänsä, mutta erityisen hienon siitä tekee sormuksen kuviointi. Hopeasormukseen on kaiverrettu ristikuvioita sekä ihmiskasvot, joiden asiantuntijat ovat arvioineet kuuluvan Kristukselle.

—Itse ajattelin ensin, että koska hahmolla on päässään kruunu, kyse ei ole Kristuksesta vaan jostain kuningashahmosta. Ilmeisesti tuohon aikaan Kristus kuitenkin kuvattiin usein kruunupäisenä ihmisten kuninkaana, Weiström kertoo.
Liedon kuningas oli löytynyt.

Metsät ja pellot kätkevät aarteita

Tomi Weiström kuvailee metallinetsintäharrastustaan puolittain huumorilla.

—Kun räntäsateessa työpäivän jälkeen kävelee kurahousuissa pelloilla otsalampun valossa, tulee mieleen, onko tässä mitään järkeä. Yleinen kiinnostus historiaan — etenkin oman kotikunnan — ajaa kuitenkin pelloille ja metsiin. Alkuvaiheessa suhtauduin löytämiseen melkein pakkomielteisesti, mutta nykyään tärkeämpää on kokonaisuus: vanhojen karttojen ja paikannimien tutkiskelu sekä taustatöiden teko. Mahdolliset löydöt ovat bonusta.

Tänä kesänä Weiströmin piippari on löytänyt muutakin mielenkiintoista. Heinäkuussa mies löysi lietolaisesta metsästä pronssisen sudenpääsoljen. Vastaavia on Suomesta löydetty alle 10, ehjiä vain pari.

—Ja se toinen ehjä oli Euran Luistarin muinaismuistoalueen rikkaimman miehen haudassa. Varsinais-Suomi on muinaisesineiden kannalta todellinen aarreaitta, ja etenkin viikinkiaikaisia (noin vuosilta 800—1050) metallilöytöjä tehdään paljon. Sitä seuraavilta vuosisadoilta esineitä löytyy yllättävän harvoin. Sudenpääsolki oli metsässä yllättävässä paikassa, hiekkaan hautautuneena.

Yksi Weiströmin vanhimmista löydöistä on osa merovingiaikaista miekan väistintä. Merovingiaika ajoittuu Suomessa rautakaudelle, suurin piirtein vuosien 550—800 välille.

Tarkoista löytöpaikoista ei julkisesti huudella, sillä harrastajien omenakorissa on myös mätiä yksilöitä. Metallinetsintään tarvitaan aina maanomistajan lupa, jota kaikki eivät vaivaudu pyytämään. Muinaisesinelöydöt, siis yli satavuotiaat esineet, kuuluvat muinaismuistolain perusteella valtiolle eli Museovirastolle, eivät löytäjälle. Hämärät etsijät tuhoavat mennessään myös historian kerroksia, siis tietoa.

—Kuka vain voi harrastaa etsintää, mutta löytöpaikkojen dokumentointi, löytöjen oikeaoppinen käsittely sekä ilmoituksen tekeminen Museoviraston ilmoituspalvelu Ilpparin kautta on vastuullista etsintää, Weiström painottaa.

Maanomistajat ovat joskus huolissaan omistamiltaan alueilta mahdollisesti tehtävistä löydöistä. Huoli on Weiströmin mukaan turhaa.

—Näissä tapauksissa viljely voi jatkua normaalisti ihan niin kuin ennenkin. Jos jotain tarkempia tutkimuksia haluttaisiin tehdä, ne melko varmasti toteutettaisiin kasvukauden ulkopuolella tai muuten viljelijän kanssa yhdessä sopien. Eivät Museovirasto tai Maakuntamuseot ole mitään pahoja mörköjä jotka haluavat häiritä ihmisten elinkeinoa.

Liedon kuninkaasta kunnan brändi?

Weiströmin löytämä hopeasormus on toistaiseksi hänen hallussaan, vaikka sen omistaakin valtio. Dokumentoinnin jälkeen löytäjän toive on, ettei sormus hautautuisi Museoviraston varastoihin. Museovirastolla on resurssipulan ja metallinetsintäharrastuksen myötä kertynyt vuosien jono löytöjen käsittelyssä, konservoinnista puhumattakaan.

—Tämän löydön pohjalta on ajatuksissa tehdä Liedolle ikään kuin oma tuote, brändi. Suomen muinaistutkimuksentuki ry:n kanssa olemme jo pohtineet numeroidun sormussarjan tekoa ja esimerkiksi t-paitojen painamista samalla Liedon kuningas -teemalla. Mahdolliset tuotot ohjattaisiin suoraan paikallisen muinaishistorian tutkimuksen tueksi, Weiström visioi.

Mies myös toivoo, että paikallisia löytöjä voitaisiin joskus nähdä kootusti paikallisissa museoissa. Niitä kun on kertynyt ja kertyy jatkuvasti lisää.

Mutta kasvaako metallinetsijän ja historianharrastajan nälkä syödessä, vai onko se nyt tyydytetty? Minne Weiström aikoo seuraavaksi piipparinsa kanssa suunnata?

—Molempia jokia (Aurajoki ja Savijoki) yläjuoksulle päin. Liedon alueelta on kertynyt viime vuosikymmeninä valtavasti lisätietoa, ja kartoitusta tarvitaan lisää. Sen tarkemmin en sano, mies myhäilee, kuin lottokuponki taskussaan.

Matti Lehtonen