Uutisotsikot

Suomen kasvihuonekaasupäästöissä on kolme kivijalkaa: ruoantuotanto, liikenne ja lämmitys. Näistä kolmesta pitäisi nakertaa 15 vuodessa päästöjä pois sellaista vauhtia, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Toistaiseksi Tienoon kuntien päästövähennysvauhti ei ole päätä huimannut. Vuosien 2005 ja 2017 välillä Turku onnistui vähentämään päästöjään eniten, 21 prosenttia. Suurin yksittäinen tekijä oli Naantalin monipolttoainevoimalaitos, mikä vähensi kivihiilen osuutta kaukolämmön tuotannossa.
Sen sijaan esimerkiksi Ruskon kunnassa päästöt vähenivät samassa ajassa vain kolme prosenttia. Sillä vauhdilla ei hiilineutraalisuuteen tällä vuosisadalla päästä.
Uusia keinoja kaivattaisiin kipeästi. Teknologia kehittyy, talvet lämpenevät, mutta jos hallituksen tavoitteeseen oikeasti aiotaan päästä, tarvitaan radikaalejakin toimia. Eikä vastuu ole yksilöllä, vaan systeemillä. Esimerkiksi turpeella tuotetaan noin 5 prosenttia Suomen energiasta, mutta yli 10 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Eikä yksikään ruskolainen tai lietolainen voi siihen vaikuttaa.
Esimerkki onnistuneesta uudenlaisesta ympäristötoimesta on kipsin levitys vesistöjä ympäröiville pelloille. Muutama vuosi sitten Liedossa tehdyt pilottihankkeet ovat osoittautuneet erittäin (kustannus-)tehokkaiksi, ja vesistöihin valuvat ravinnekuormat ovat vähintään puolittuneet. Nyt samaa mallia ollaan viemässä muualle Itämeren rantavaltioihin, tavoitteena pelastaa maailman saastuneimmaksikin mainittu vesialue.
Kuka keksisi kasvihuonekaasujen kipsisakan?

Matti Lehtonen

Lue vanhempia pääkirjoituksia