Uutisotsikot

Vaaleanpunaisten sydänten kauppapäivänä maahantuotu ystävänpäivä ei ole pelkkää hömppää ainakaan tänä vuonna. Jatkuvat uutiset vanhusten ja vammaisten hoidon huonosta laadusta ja suoranaisesta välinpitämättömyydestä korventavat niiden sydäntä, joilla ei ole omaa turvakehikkoaan.

Miten meidän käy, kun olemme vanhoja, millaista hoitoa ja hoivaa me saamme, kun emme pysty sitä aktiivisesti itse vaatimaan? Mitä se valinnanvapaus tarkoittaa; onko se valintaa huonon ja kehnon välillä?

Yksinäisyys on yksi niistä asioista, jotka kasvattavat avuttomuuden ja syrjään sysäytymisen tunnetta. Kasvukeskuksissa elämä on vilkasta, mutta sen sosiaalisuus ei yllä kaikkien luo. Samalla, kun sosiaali- ja terveyspolitiikka pyrkii hoitamaan tai "hoitamaan" ikääntyneitä mahdollisimman pitkään kotona, edes hoivakodin sosiaalinen verkosto ei ole tukena.

Muutama viikko sitten yli 90-vuotias mies otti yhteyttä Kansanradioon ja toivoi, että joku tulisi edes juttelemaan. Ei hän sen kummempaa apua tarvitse, kunhan vain on joku, jonka kanssa voi puhella kuulumisia tai ihan niitä näitä.

Suomen Punaisen Ristin Turun osasto toteaa ystävänpäiväviestissään, että yksinäisyyttä pitää lievittää vapaaehtoisvoimin, koska virallinen järjestelmä ei siihen kykene. "Vaikka fyysinen kunto olisikin hyvä, on moni kotonaan asuva vanhus hyvin yksinäinen. Yksinäisyyteen on monia syitä; omat lapset perheineen saattavat asua kaukana, muut sukulaiset ovat etäisiä tai ystävät ovat kuolleet." Näin SPR, joka omalla ystävätoiminnallaan pyrkii lieventämään kaikenikäisten yksinäisyyttä ja samalla lisäämään turvallisuuden tunnetta.

Punaisen Ristin ohella arvokasta ystävätoimintaa tehdään seurakunnissa. Liedossa samoin kuin Ruskolla toiminta on säännönmukaista, on "ulkoilu- ja juttukavereita" tai millä nimellä heitä kutsutaankaan. Yksinäisyys ei kosketa vain kotonaan asuvia, vaan yksinäisyyden hetket ovat vastassa monelle myös tuetussa asumisessa tai hoivakodissa.

Rauli Ala-Karvia

Lue vanhempia pääkirjoituksia