Pääkirjoitus | 18.12.2025 10:24

Kunnalliset virkistysalueet aikansa kuvaajina

Viime aikoina on sekä Turun Tienoossa että muissakin lehdissä keskusteltu Liedon kaupungin omistamasta Meriliedon virkistysalueesta. Liedon kunta osti Kemiönsaaressa sijaitsevan alueen valtiolta 50 vuotta sitten. Liedon keskustasta matkaa Merilietoon on 67 kilometriä.
Keskustelua on syntynyt siitä, pitäisi Liedon myydä omistamansa alue. Liedon kaupunginvaltuuston kokouksessa kaupunginjohtaja Mika Ingi totesi, että kuntien omistamat kunnan ulkopuoliset virkistysalueet ovat aikansa lapsia. Esimerkiksi Vahdon kunnalla oli Piikkiön Harvaluodossa Vahtoranta-niminen virkistysalue. Vahto myi sen vuonna 2020. Vahtorannassa olleet sauna ja saunatupa olivat tuhoutuneet tulipalossa vuonna 2006.

Paattisten kunnalla oli Säkylän Pyhäjärven rannalla Kalikka-niminen paikka. Se siirtyi Turun kaupungille kuntaliitoksen myötä vuonna 1973. Sopimuksen mukaan Paattisten alueen asukkaat saivat käyttää Kalikkaa entiseen tapaan. Sittemmin Turussa keksittiin, että oikeus koskee kaikkia turkulaisia.

Kalikasta on vaikea löytää ajantasaista tietoa, mutta jotain löytyy Pöytyän kunnan sivulta. Pöytyällä on oma Kalikkansa Turun Kalikan naapurissa. Kunnan nettisivujen mukaan: Rantasaunan takana oleva Turun Kalikan rantalentopallokenttä on myös vapaasti käytettävissä.

Kuntien halu ostaa virkistysalueita kuvastaa 1970-luvun alun yhteiskunnan vaurastumista, työelämän muutosta ja vapaa-ajan lisääntymistä. Kuntoliikunnan kehittämisen päävastuun ottivat kantaakseen kunnat ja valtio. Kuntien tuli rakentaa kuntoiluun sopivia perusliikuntapaikkoja. Rantapaikan osto tuli halvemmaksi kuin uimahallin rakentaminen.

Kysymys kuuluukin, mitkä ovat tämän ajan kuntalaisten virkistäytymis- ja liikuntatarpeet. Onko se rantapaikka tunnin ajomatkan päässä vai uimahalli kävelymatkan päässä?

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia