Pääkirjoitus | 01.04.2026 14:05

Pääsiäisen perinteitä

Pääsiäiseen liittyy monia perinteitä ja sanontoja, jotka ovat nykyajan ihmiseltä unohtuneet. Tekoälykään ei tähän auta, kas kun se ei itse älyä olevansa väärässä.

Mutta elvytetäänpä vanhoja tapoja ja uskomuksia yhden kiirastorstain pääkirjoituksen verran. Sanonnat ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran oppimissivusto Tietävästä.

Koko paaston aikana ei saa kehrätä sen tähden, etteivät rullit pääsiäisyönä lampaita kerittisi. Sitä varten sidottiin kaikki talon rukit rullista kiinni toisiinsa ja peitettiin vaatteilla. (1895)

Kiristorstaina oli vanhoilla mummoilla tapana ajaa kiiraa. Keräsivät muorit kelkkaansa kaikenlaista rautaista kalua: lapiota, kuokkaa, kirvestä, rautakankea sekä tulisen terva-astian ja niin kelkkaa vetäen kiersivät navetan ja koko kartanon, ettei paha pääsisi taloon pillojaan tekemään. (Virrat 1938.)

Kiirastorstain kylmät kestävät neljäkymmentä yötä vaikka sulaan veteen. (Porin seutu 1926.)

Pitkänäperjantaina jos on pakkanen tai on samanlaista kuin koko viikkaus, niin on pitkä ja kylymä kevät, mutt’ jos lauhkii ilima, niin on lämmin kevät. Samoin kiiratorstaina. Kiirana kun kiristää, niin Helkana helistää. (Rääkkylä 1902.)

Laskiaisesta alkoi sitten paastonaika, jolloin kaikki ilot oli syntiä. Naiset oli kirkossa mustissa joka pyhä – paitsi Maarianpäivä joka oli ilojuhla. Ei pidetty kuuliaisia eikä häitä, ei myös nurkkatanssiakaan. Pääsiäinen vasta ilolle ovet avasi. Pitkäperjantaina ei saanut mennä kylään kukaan, ainoastaan kirkkoon. (Myrskylä 1935.)

Pääsiäisaamuna minkä elävän ensimmäiseksi näki, niin se merkitsi jotain. Joka näki kissan, se oli laiska. Joka näki harakan, se oli sievä. (Hartola–Sysmä 1888.)

Pääsiäisaamuna mentii kattoo, jos aurinko hyppii, ko se nousee. Ja sit mentii kattoo kirkoll, kuka ensimäiseks oli kirko ove takan. Sillä se, joka oli ensimäine, siit tiedettii, et se o ollu laskiaisen trullina. (Kankaanpää 1935.)

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia