Pääkirjoitus | 04.06.2026 10:05

Kuullaan mutta kuunnellaanko?

Moskova on kaukana ja Jumala vielä kauempana, sanotaan venäläisessä sananlaskussa. Siperiassa on sanonta, jonka mukaan taivas on korkealla ja tsaari kaukana. Sananlaskuja selitetään sillä, että syrjäseudun asukkaan näkökulmasta sekä maallinen että taivaallinen valta ovat kaukana tavoittamattomissa.

Vaan miten lienee Suomessa. Onko valta lähellä vai kaukana? Kun ammatillisessa mailimittarissa on takana useita vuosikymmeniä, kuten kaltaisellani toimittajadisosauruksella, muistan ajat, jolloin vallesmannin sai kiinni puhelinsoitolla, palopäällikön tapasi palopaikalla ja terveyskeskuksen johtajallakin oli aikaa toimittajalle. Kelan ja verohallinnon konttoreita löytyi kuntien keskuksista.

Nykyään tiheä palveluverkko näyttäytyy kalliilta toiminnalta ja turhankin asiakasystävälliseltä. Asiathan hoidetaan sujuvasti netin kautta.

Mutta toki on herätty kysymään, miten demokratia toimii, kun fyysiset toimipisteet siirtyvät bittiavaruuteen. Parhaillaan on menossa Etäisyyden politiikka 1900- ja 2000-lukujen Suomessa -tutkimushanke. Projektia johtaa dosentti Johanna Vuorelma. Hankkeen kuvauksen mukaan: "Tutkimushankkeen teoreettinen tutkimus keskittyy etäisyyden politiikan teorian kehittämiseen, empiirinen tutkimus laajan empiirisen aineiston keräämiseen ja analysointiin ja käsitteellinen tutkimus etäisyyden politiikan avainkäsitteiden kehittämiseen. Kansalaisten etäisyys julkiseen valtaan kasvaa lähellä sijaitsevien julkisten palveluiden kiihtyvän katoamisen myötä. Mitä kauemmaksi palvelut keskitetään, sitä vaikeampaa kansalaisen voi olla ymmärtää, mikä julkisen vallan merkitys on ja miksi siihen pitäisi luottaa."

Niinpä. Organisaatiot kasvavat yhä suuremmiksi, mutta onko niillä kasvot.

Tutkimus kestää vuoden 2029 loppuun saakka. Sitä rahoittaa Emil Aaltosen säätiö.

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia