Paikalliset | 26.08.2021 08:08

Puukoton puukkomestari ei tee puukkoja

Lieto —Näillä linkkareilla ei ole paljoakaan tekemistä puukkojen kanssa. Tai no, molemmat ovat veitsiä, täsmentää puukkoseppämestari Tapio Syrjälä kotonaan Liedonperässä.
Syrjälä puhuu linkkareista, siis linkkuveitsistä, vaikka kädessä on ainutlaatuinen keräily- ja käyttöesine, eikä se ihmemies MacGyverin punainen sveitsiläinen. Ruotsalaisesta ruostumattomasta teräksestä, avaruusmetalli titaanista ja asiakkaan lähettämästä ”keilapallon palasta”, siis punaisesta eboniitista, on Syrjälän käsissä muotoutunut taittuvateräinen veitsi, joka päätyy todennäköisesti osaksi yhdysvaltalaisen asiakkaan veitsikokoelmaa.
—Kyllä jotkut ottavat näitä ihan käyttöönkin, mutta lähinnä johonkin pihvin leikkaamiseen, Syrjälä naurahtaa.

Kääntöveitsiä keräilijöille

Ei sillä, etteikö Tapio Syrjälän veitsiä voisi käyttääkin. Oma markkinarako on maailmalta kuitenkin löytynyt nimenomaan kauniiden, omaleimaisten, käsin tehtyjen taittoveitsien kapeasta lokerosta. Syrjälän veitsenvalmistus alkoi vuoden 2015 kieppeillä.
—Ostin jostain käytetyn veitsen, jonka tuppi oli aika huono. Lähdin tekemään sille uutta tuppea, mutta päädyinkin tekemään kokonaan uuden puukon. Siitä se lähti, ja aika nopeasti aloin tehdä itse myös teriä, aiemmin rakennusten julkisivuja ja ikkuna-asennuksia tehnyt Syrjälä muistelee.
Ensi alkuun Syrjälän pihaverstaasta valmistui perinteisiä vuolupuukkoja. Mies jakeli niitä kavereilleen ja puukkokuvia internetiin. Tilauksia alkoi ropista ulkomailta.

—Suurin osa asiakkaistani on Pohjois-Amerikasta ja Keski-Euroopasta. Suomessa ei tällaisille veitsille ole kysyntää, eikä oikein arvostustakaan. Perusmoran hinta-laatu-suhteen kanssa on vaikea kilpailla, ja juuri niihin perusmoriin luottaa suurin osa suomalaisista. Veitsikeräilijällä voi olla kokoelmassaan kiinni puoli miljoonaa euroa tai dollaria, ja joukossa yksi tai kaksi minun tekemääni veistä. Suomessa ei vastaavaa kulttuuria ole.
Perinteisiä puukkoja Syrjälä tekee nykyään vain harvoin.

Millin sadasosia ja hevosen luuta

Kääntöteräveitsen valmistusprosessi alkaa tietokoneelta. Puukkoseppämestarin päässä on ajatus, jonka hän siirtää luonnollisessa koossa teknisenä piirroksena paperille. Raakamateriaalista sahataan tai leikataan sopiva terän aihio, jonka Tapio Syrjälä työstää lähinnä hiomalla halutunlaiseksi.
—Nykyterästä ei juuri takoa kannata. Tehtaalta tulee tasalaatuista materiaalia, joka on valmista karkaistavaksi. Hiominen on etenkin ruostumattomien teräksien kanssa parempi työstötapa.
Terään tehdään hiomalla erilaisia pintoja, suolahapolla voidaan syövyttää damascus-terän kuviot esiin, mikäli niitä terään halutaan. Varsinaisen teroituksen Syrjälä tekee vasta aivan lopuksi, mutta sitä ennen työvaiheita on pitkä lista. Kahvan osat työstetään muotoonsa, reiät ja kääntömekanismin osat sovitetaan toisiinsa. Toleranssit ovat millimetrin sadasosien luokkaa.

—Esimerkiksi kääntyvän terän kuulalaakerimekanismin pitää olla juuri oikean kokoinen. Jos kuula pääsee reiässä liian syvälle, terä napsahtaa kiinni eikä sitä saa enää auki.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ne, jotka ovat millin sadasosien kanssa pelanneet, tietävät, ettei ole.
Syrjälän myymien kääntöveisten hinnat pyörivät materiaalien ja vaadittavien työvaiheiden mukaan nelinumeroisissa summissa. Yksittäiskappaleina valmistettavan veitsen tekemiseen kuluu aikaa keskimäärin parisen viikkoa.
Syrjälän veitsiä on paitsi ostettu, myös palkittu. Viime vuonna miehen tekemä kääntöveitsi valittiin Helsinki Knife Show’ssa sarjansa parhaaksi.
—Papereitahan ne (tunnustukset) vain ovat, eikä niillä ole myynnin kannaltakaan suurta merkitystä. Jostain syystä tämä on ollut itselle aina helppoa.
Vaikka Syrjälä kuuntelee asiakkaiden toiveita materiaalien ja koristelujen suhteen, muiden piirtämiä veitsiä hän ei tee. Lähitulevaisuuden työlistalla on Yhdysvalloista tilattu kääntöveitsi, jonka kahvamateriaalin tilaaja lähettää Atlantin yli itse.
—Ihan mielenkiintoinen juttu; siihen tehdään kahva noin tuhat vuotta vanhasta hevosen luusta.

Puukkomestarilla ei ole puukkoa

Mikä veitsi tai puukko löytyy Tapio Syrjälän omasta taskusta?
—Mikä lie romu käteen sattuu tai mukaan tarttuu! Suhtaudun itse puukkoihin ja veitsiin aika välinpitämättömästi ja käytän niitä sellaisiinkin asioihin, joihin veistä ei pidä käyttää. Olen vuosikausia miettinyt, minkälaisen veitsen itselleni todella haluan, mutta vielä en ole siitä saanut selkoa.
Välinpitämätön suhtautuminen koskee vain Syrjälän omia veitsiä. Kun puhe kääntyy hyviin puukkoihin, sanottavaa löytyy.
—Suomalaisilla isoilla valmistajilla ei ole valikoimissaan oikeastaan yhtään kunnon puukkoa, vaikka erilaisia veitsiä paljonkin. Puukossa ei pidä olla sormisuojia, puukon terässä ei ole ylimääräisiä muotoja tai mikroviisteitä, terän pitää olla riittävän paksu ja aina lyhyempi kuin kahva. Jos terä on pidempi kuin kahva, niin kuin vaikka Lapin leu’ussa, sillä ei ole paljoakaan tekemistä puukon kanssa. Jos haluaa oikeasti hyvän puukon, se kannattaa tilata asiansa osaavalta käsityöläiseltä, Syrjälä painottaa.

Matti Lehtonen