Urheilu | 15.05.2025 10:23

Salibandyn kultamitali Zürichista Lietoon

Suomi voitti alle 19-vuotiaiden salibandyn maailmanmestaruuden Sveitsin Zürichissä järjestetyissä MM-kilpailuissa. MM-kulta palasi Suomeen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ollen historian viides kyseisessä ikäluokassa. Liedon Asemalla asuvasta Oskari Viitikasta tuli samalla viimeisin lietolainen salibandykultamitalisti Mikko Kailialan jälkeen, joka voitti kyseiset kilpailut vuonna 2011.

Puolustajana pelannut Viitikka kertoo, että kisajoukkueeseen pääsy oli kaikkea muuta kuin odotettua.

—Jos vuosi sitten olisi sanottu, että tulen pelaamaan MM-kilpailuissa, en olisi uskonut. Aluksi pääsin varasijoilta maajoukkueleirityksiin, ja siitä lähtien olen kasvattanut rooliani jatkuvasti.

Viitikka mainitsee erityisesti Kerttulin urheilulukion ja aamutreenivalmentaja Atte Juutin vaikuttaneen hänen kehittymiseensä. Juutti oli vuosi sitten asettanut tavoitteeksi Viitikalle MM-kisapaikan. Harjoituksissa painotettiin erityisesti fysiikkaa ja voimaa.

—Palkintona kovasta työstä sain sopimuksen TPS:n liigajoukkueeseen, ja vähitellen vakiinnutin paikkani sieltä, kertoo Viitikka.

Hän korostaa joukkuehengen ja yhtenäisyyden merkitystä mestarijoukkueessa.

—En ole seurajoukkueissa kokenut vastaavaa avoimuutta. Vaikka leiritykset tapahtuivat vain kerran kahteen kuukauteen, olimme henkisesti todella vahvoja ja yhtenäisiä. En tiedä, tulenko koskaan enää kokemaan vastaavaa, hän sanoo.

Finaalissa joukkueen henkistä kanttia koeteltiin, kun 5.500 silmäparin todistamana Tsekki tuli kolmannessa erässä 3—1 -tappiotilanteesta tasoihin. Viitikka kertoo, että paineista ei ollut tietoakaan — koko joukkue uskoi, että peli voitaisiin vielä voittaa. Näin myös tapahtui, kun jatkoaikaa oli pelattu vajaat kahdeksan minuuttia.

—Aiemmin harjoituskeskus Eerikkilässä valmennus oli pistänyt koko joukkueen yöksi metsään. Nukuimme sissiteltoissa ja huonosti nukutun yön jälkeen kohtasimme alle 23-vuotiaiden maajoukkueen. Valmennusmetodi saattaa herättää kummastusta, mutta jälkikäteen voidaan todeta, että se kasvatti, Viitikka toteaa.

Hän harmittelee, kun hieno matka päättyy ja porukka hajoaa, mutta samalla iloitsee siitä, että tarina sai kirkkaimman mahdollisen päätöksen.

Tulevaisuudensuunnitelmissa Viitikalla on kirjoittaa ylioppilaaksi talvella. Sen jälkeen akateeminen polku on vielä avoin.

—Se on varmaa, että opiskelut ja urheilu pitää saada kulkemaan käsi kädessä. Haluan kuitenkin pelata pitkän uran pääsarjatasolla ja mahdollisesti päästä joskus aikuisten MM-kilpailuihin, hän sanoo.

Erityiskiitoksen Viitikka haluaa lähettää vanhemmilleen.

—Heidän tukensa on ollut järjettömän suuri, enkä olisi tässä kultamitalin kaulassa ilman heitä.

Viktor Brenner