Paikalliset | 06.05.2021 08:20

Heikkilän tilalla fosforia erotetaan sakkautusmenetelmällä

Rusko John Nurmisen Säätiön tavoitteena on pelastaa Itämeri. Perussyy Saaristomeren huonoon tilaan on maatalouden korkea ravinnekuormitus. Maatalouden osuus Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta Saaristomeren valuma-alueella on 87 prosenttia.
Varsinais-Suomessa ongelmaa yritetään ratkaista Säätiön Lantakierrätyshankkeella. Ruskolainen Heikkilän tila on mukana hankkeessa.
—Varsinais-Suomessa ongelmana on fosforin ylijäämä, mikä näkyy Saaristomeren tilassa. Syynä on vuosikymmenten voimaperäinen viljely ja kotieläintilojen suuri määri, kertoo Heikkilän tilan yrittäjä Timo Heikkilä.
Tilalla käytetään sakkautusmenetelmää kiinteän ja nestemäiseen jakeen erotteluun. Järjestelmä perustuu painovoimaan.
—Minä en ole keksinyt mitään uutta, sillä Isaac Newton keksi painovoiman jo 1600-luvulla, Heikkilä virnistää.
Kymmenkunta vuotta sitten Heikkilä kuuli, että Tanskassa yhden lietesäiliön pohja oli rakennettu metrin verran kallelleen. Tarkoituksena oli saada säiliössä oleva sekoitin toimimaan pidempään. Siitä syntyi kuitenkin ajatus, että vettä painavampana fosfori valuu säiliön pohjalle. Pelloille taas halutaan levittää nestettä, jossa on typpeä, mutta ei fosforia. Kun neste on pumpattu pois, jää fosforipitoinen lanta säiliöön kuivumaan.
—Menetelmä on hyvin energiatehokas eikä siinä tarvita lainkaan kemikaaleja. Sakkautusmenetelmällä lantafosfori saadaan perinteistä separointia tiiviimpään muotoon, joten sen kuljetus on kustannustehokasta, Timo Heikkilä selvittää.
Sakkautusmenetelmässä kuutiossa lantaa on 12 kiloa fosforia. Lietteessä on fosforia 450 grammaa kuutiossa.
Hankkeessa John Nurmisen Säätiö maksaa lantafosforin maantierahdin Ruskolta Humppilaan, Saaristomeren valuma-alueen ulkopuolelle. Siellä pelloilla on matala fosforitaso. Vastaanottavat tilat Heikkilä löysi Hankkijan kautta.

Fosfori pois monin keinoin

Fosforin päätymistä Saaristomereen on estetty kipsikäsittelyllä. Se on nopea toimi, mutta vielä ei ole tutkimustietoa, miten usein kipsikäsittelyn voi tehdä. Toinen keino on poistaa fosforia viljelemällä, eli sadon mukana. Viljelemättä jättäminen ei poista fosforia.
—Maaperän fosforivarastojen kerryttämisen asemasta niitä pitäisi saada alennettua. Tehokkaiden toimenpiteiden käyttöönotolla alkaa olla kiire siitäkin syystä, että ilmaston lämpeneminen uhkaa kääntää kuormituksen kasvuun, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.
Timo Heikkilä painottaa, että tekniikka on jo olemassa.
—Toivon, että meidän mallimme leviäisi laajemmallekin, Heikkilä sanoo.
—Lantafosforin siirto koko Suomen eläintilojen osalta voitaisiin ratkaista 2—3 miljoonan euron tuella. Viljelijöille ja eläintiloille maksetaan erilaisina ympäristökorvauksina yli 200 miljoonaa euroa vuosittain, joten siinä mittakaavassa kyse on vain pienestä korvausten allokoinnista oikeaan suuntaan, Heikkilä jatkaa.

Lanta pelloille putkia pitkin

Heikkilän tilan sikalan lanta levitetään lähipelloille varta vasten rakennetulla putkijärjestelmällä. Putkijärjestelmästä lanta siirtyy levityskoneen kautta peltoon. Levityskoneen toimintamatkan määrää letku, jonka pituus on 700 metriä.
—Etuna on se, että raskaat lietevaunut eivät aja pellolle eivätkä ne ole liikenteessä.
Putkijärjestelmä ulottuu noin 3,5 kilometrin päähän eli Ruskon keskustaan saakka. Levityskone liikkuu siis lähellä omakotialueitakin. Luomulantaa levitetään 2—5 litraa neliömetrille. Tässä määrässä typpeä on 4—10 grammaa. Kasvit hyödyntävät ravinteet.

Timo Heikkilä ei halua tyytyä sikalan toiminnassa säädösten minimiin.
—Ei pidä katsoa kehityksen perälautaan, vaan pitää miettiä, miten hyvin asiat voi tehdä.
Esimerkiksi sikalan hajuhaittoja on vähennetty, kun lanta jäähdytetään lietekuiluissa. Liete toimii energianlähteenä maalämpöpumpuille.
—Kuluttajille toiminnan vastuullisuus nousee tärkeäksi arvoksi, Heikkilä uskoo.

Pekka Remes