Paikalliset | 12.11.2020 09:25

Opintopudokkaasta tohtoriksi

Littoislainen Emmi Saariaho-Räsänen väittelee parin viikon päästä tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Saariaho-Räsänen työsti väitöskirjaansa koronakeväänä Littoisten Tammikallion seurakuntakodissa, jossa itsesäätely oli lapsiperheen kotioloja helpompaa.

Helsinkiläinen Emmi Saariaho-Räsänen kirjoitti vuonna 2001 ylioppilaaksi Alppilan lukiosta, haki ja pääsi pari vuotta myöhemmin kotikaupunkinsa yliopistoon opiskelemaan yleistä kasvatustiedettä. Opintojen alku sujui, ja opintoviikkoja kertyi, kunnes ei enää kertynytkään.
—Opinnot alkoivat tökkiä, enkä vain saanut riittävästi aikaiseksi. Kanditutkielma oli jo kirjoitettu, mutta kandin tutkinnosta puuttui muutamia kursseja. Motivaatio oli kateissa ja opinnot jäivät epämääräiselle tauolle, Saariaho-Räsänen muistelee.
Epäilys valittua opiskelupaikan suhteen kyti, ja Saariaho-Räsänen kävi kokopäiväisesti töissä alusvaateliikkeessä. Kunnes tulivat uudenvuodenjuhlat vuoden 2009 lopussa.
—Tapasin siellä Danielin. Hän kannusti ja patisteli minua jatkamaan, tekemään ainakin sen kanditutkielman valmiiksi. Sain häneltä vertaistukea, kasvatustieteiden termeillä yhteissäätelyä. Daniel on ollut minun akateeminen muusani, Saariaho-Räsänen nauraa.
Nykyään kahden lapsen vanhemmat ovat naimisissa ja asuvat Liedon Littoisissa. Emmi Saariaho-Räsänen väittelee kasvatustieteistä tohtoriksi parin viikon päästä, eikä tie väitöstilaisuuteen siis ole ollut aivan suora.

Tiukat aikataulut sopivat toisille

Kanditutkielman jälkeen Saariaho-Räsänen päätyi mukaan pro gradu -tutkielmaryhmään, jonka ohjaajaprofessorit Sari Lindblom ja Kirsi Pyhältö olivat keskittyneet nimenomaan oppimista ja opiskelua sääteleviin kysymyksiin. Saariaho-Räsänen teki oman gradunsa hitaasti opinnoissaan edistyneiden humanistiopiskelijoiden opintopoluista.
—Heitähän riittää! Aika pian tuli selväksi, että opintojen takkuamisen taustalla on oppimisen säätelyn ongelmia. Opiskelijoilta puuttui realistisia välitavoitteita, suunnittelua ja motivaatiota. Nämä asiat olivat itsellenikin tuttuja.
Saariaho-Räsänen painottaa, ettei tehokas opiskelu ja ajankäytön suunnittelu ole ihan yksinkertainen juttu.
—Se on monen aikuisen arkielämässäkin vaikeaa. Suoraan lukiosta korkeakouluun siirtyvät nuoret aikuiset ovat keskenään hyvin erilaisia; jollekin sopii itsenäinen opiskelu, toinen taas tarvitsee rakenteita, aikataulutusta ja läsnäolopakkoja.
Saariaho-Räsänen itse löysi motivaation kiinnostavan aiheen ja toimivan graduryhmän kautta. Arkikin meni uusiksi.
—Otin käyttöön yksinkertaisia työkaluja: kalenterin, aikatauluttamisen, turhien menojen karsimisen ja ajankäytön priorisoinnin. Joudun edelleen viemään puhelimen eteisen hattuhyllylle työnteon ajaksi, jotta se ei häiritsisi kirjoitustyötä. Älylaitteet ja sosiaalinen media häiritsevät monen opiskelijan keskittymistä, jos opiskelun säätelyä ei ole.
Väitöskirja jatkaa siitä mihin pro gradu jäi. Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden haastatteluaineistosta Emmi Saariaho-Räsänen siivilöi opiskelijoille merkityksellisiä hetkiä. Hyviä ja huonoja, mutta avainkokemuksia yhtä kaikki.
—Kävi ilmi, että hyvin hedelmällisiä oppimiskokemuksia on kertynyt etenkin niistä tilanteista, joissa vahvaa oppimisen yhteissäätelyä on ollut läsnä. Moni tarvitsee ryhmäpainetta, toisten tukea ja aikatauluja saadakseen aikaiseksi. Nykyinen trendi on kuitenkin sekä peruskoulussa että jatko-opinnoissa toiseen suuntaan, kohti itsenäistä opiskelua, eikä se sovi kaikille.

Säätelyä tarvitaan myös etäkoulussa

Nykyisestä peruskoulujen opintosuunnitelmasta on puhuttu viime vuosina runsaasti. Perinteisen, opettajajohtoisen oppimisen tilalle on tullut ilmiöoppimista, useamman oppiaineen sekoittumista ja itseohjautuvuutta. Viime kevään etäkoulu vaati opettajilta ja perheiltä nimenomaan itsesäätelyä, kun koulupäivien perusrakenne puuttui.
—Tiedän, että aikuiset olivat todella helisemässä. Eri perheissä tukea lapsille pystyttiin antamaan hyvin erilaisia määriä, ja taustatekijöiden merkitys korostui. Moni lapsi ja nuori katosi opettajilta kokonaan. Itsesäätelyä ei kannata normaalioloissa painottaa liikaa, eikä siihen ainakaan voida siirtyä yhtäkkiä, heittämällä lapset ja aikuiset suoraan syvään päähän, Emmi Saariaho-Räsänen arvioi.
Tulevan tohtorin oman väitöstilaisuuden piti alkujaan olla toukokuussa. Väitöskirja oli valmis, mutta koronaepidemia pysäytti prosessin. Loppukesästä perheeseen syntyi toinen lapsi. Aiempien vuosien kokemukset kuitenkin kantoivat stressitilanteen yli.
—Opiskeluun ja tieteelliseen työhön voi liittyä paljon epätietoisuutta ja ahdistavia hetkiä. Kuitenkin, kun säätely onnistuu, se tuottaa onnistumisia ja syviä, positiivisia tunteita. Kun oma väylä löytyy, tulee myös onnistumisia, Saariaho-Räsänen päättää.

Matti Lehtonen