Pääkirjoitus | 25.03.2021 08:17

Koronanuoren sukupolvikokemus on tylsyys

Kullakin sukupolvella on omat sukupolvikokemuksensa. Vanhimmat suomalaiset muistavat vielä toisen maailmansodan, suuret ikäluokat Ruotsiin-muuton ja pakettipellot. Neuvostoliiton hajoaminen, kännykät, internet, 90-luvun lama ja sen päättänyt MM-95, omien sukupolviensa yhteisiä kokemuksia. Ei liene epäselvää, mistä yhteisestä kokemuksesta muodostuu Z-sukupolven eli vuosituhannen vaihteen kieppeillä syntyneiden sukupolvikokemus.
Muistelkaa itse omaa nuoruuttanne: koulunkäyntiä, rippileiriä, penkkareita, lavatansseja, urheilukisoja, varusmiespalvelusta, opiskelijaelämää, kesätöitä ja ulkomaan matkoja. Niistä on nuoruus ja tuore aikuisuus tehty. Nyt vuoden kestänyt kotona möllöttely ei unohdu nykyisiltä teineiltä koskaan. Väliin jäivät nuo myyttiset merkkipaalut, eikä esimerkiksi sitä jo sovittua vaihto-oppilasvuotta koskaan tullutkaan.
Paitsi että kulttuuriset kokemukset jäävät kokematta, enemmistö teineistä kärsii ja oireilee muutenkin. Jollakulla oireet ovat lieviä: tylsyydestä voi poikia myös hyviä asioita. Toisilla taas oireet ovat hengenvaarallisia. Turun nuorisopsykiatria on täynnä, eikä pienempien kuntien tilanne ole sen parempi.
Edellisen, 90-luvun laman muistijälki näkyy omassa sukupolvessani yhä. Kaikki ikäiseni tietävät, mitä etäkoulu tarkoitti ennen digitalisaatiota: opettajat oli lomautettu, koululaiset kotona vanhempiensa riesoina vihkoihin koulukirjoja kopioimassa. Nykyteinien muistijälkeen voi vielä vaikuttaa.

Matti Lehtonen

Lue vanhempia pääkirjoituksia