Paikalliset | 11.03.2021 09:13

Kevät on hyvää aikaa aloittaa lintuharrastus

  • Arto Kalliola aloitti lintuharrastuksen ollessaan noin 10-vuotias. Perjantaina Nautelankoskelle kaukoputken kanssa saapunut Kalliola havaitsi paikalta heti kiuruja.

  • Harmaapäätikkanaaras ruokaili Arto Kalliolan lintulaudalla.

  • Punatulkutko kadonneet talvimaisemasta? Arto Kalliola ikuisti lintulaudallaan näkyneen punatulkkukoiraan.

Lieto Littoislainen Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja taloudenhoitaja Arto Kalliola on asettunut Nautelankosken parkkipaikalle kaukoputken kanssa.
—Kiuru tuli nähtyä tien varressa. Ne ovatkin aika tyypillisiä ensimmäisiä saapujia helmikuussa, mies kertoo ja katselee horisonttiin.
Nautelankoski on Kalliolalle tuttu paikka talvisin, sillä koskella talvehtiva koskikara on paikassa tuttu näky.
Lintuharrastuksesta Kalliola kiinnostui 60 vuotta sitten, ollessaan hieman alle 10-vuotias. Ensimmäiset muistiinpanot linnuista löytyvät 13-vuotiaan Arton kynästä. Harrastuksen kehittyminen näkyy nuoren pojan lintuvihossa.

Kalliola haluaa selventää heti kättelyssä, ettei lintuharrastus ole sama asia kuin lintubongaus.
—Bongaus on vain pieni alue harrastuksessa. Moni närkästyykin, jos harrastuksesta puhutaan bongauksena. Bongaus tarkoittaa sitä, että joku kertoo, että jossain paikassa oli tietty lintu ja muut lähtevät katsomaan sitä. Havainnon perässä tullaan siis bongaamaan, mies selvittää.
Sponde tarkoittaa puolestaan spontaania havaintoa, kuten Nautelankosken maisemassa miehen näkemät kiurut.
Lintuharrastus onkin laaja käsite, joka sisältää monipuolisesti erilaista toimintaa.
—Opastusta, rengastusta, pönttöjä ja niiden seuraamista. Ponnahduslauta harrastukseen on monen kohdalla oma lintulauta, Kalliola tietää.
Juuri nyt maaliskuun alussa eletäänkin otollista aikaa harrastuksen aloittamiselle.
—Nyt herätään lintuihin. Kuukauden puolentoista päästä ääniä jo riittää ja pahimmillaan ne ovat toukokuussa. Parhaiten harrastuksen ja tunnistamisen voisikin aloittaa marraskuussa, kun lajeja on nähtävissä vain muutaman. Toukokuuhun kun päästään, niin lajeja on jo yli 250 ja puissa lehdet, jotka vaikeuttavat lintujen näkemistä.

Lintuja voi seurata monella tapaa

Mitä lintuja maallikon kannattaisi alkaa seuraamaan?
—Varis on monipuolinen, älykäs ja helppo seurattava. Se päästää ihmisen lähelle, muttei silti kontaktiin. Hieno paikka seurata variksia on heinäkuinen Kupittaan puisto, jossa varismamma opettaa poikasiaan, Kalliola sanoo.
Toinen hieno seurattava on naakka.
—70-luvun lopulla kirkkopuistossa odotin linja-autoa. Avoimen roskakorin reunalla oli naakka. Toinen hyppäsi roskakorista sen reunalle ja vuorotellen linnut vaihtoivat vahtipaikkaa. Lähestyin roskista ja pääsin aika lähelle. Monta linja-autoa meni ohi, ennen kuin jatkoin matkaa, mies muistelee.
Osa lintuharrastusta onkin juuri lintujen käyttäytymisen opettelu ja tarkastelu.
—Kotipihan mustarastaasta pääsin 3—5 metrin päähän ja kuuntelin sen talvilaulua. Lintu tajuaa, kun ihmisestä ei ole vaaraa ja päästää yllättävän lähelle.
Ruissalossa lintujen rengastusta avustanut Kalliola on päässyt tutuksi myös samojen lintujen kanssa.
—Sama käpytikka on käynyt 29 kertaa kontrollissa. Yleensä noin viiden kerran jälkeen kyseinen lintu on oppinut tunnistamaan tilanteen, paikan ja jopa henkilön. Alussa tapahtuneet huudot loppuvat ja ne ovat hiljaa ja odottavat käsittelyn loppumista.
Rengastuksen tarkoitus onkin tutkia linnun liikkeitä ja kuntoa. Linnun lihakset, paino ja rasvavarasto selviävät ja ne kertovat siitä, miten laji pärjää.
—Talvella on vaikutusta. Viime talvella oli lintuja ruokinnalla enemmän. Vaikka tänä vuonna talvi oli tiukempi, ei ruokapaikoille tultu niin paljon. Tuleva talvi ensi vuonna näyttää, onko ilmiö tilapäinen vai pysyvä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa lajeihin

Lintujen liikehdintään vaikuttaa vahvasti ilmasto, joka Kalliolan mukaan on muuttunut.
—Lintumaailma on selkeästi muuttunut ilmastonmuutoksen myötä. Hyvä kysymys on myös, onko metsistökin muuttunut. Hömö- ja töyhtötiaiset ja kuukkeli kärsivät, kun metsiä hakataan ja niiden monipuolisuus vähenee. Ne eivät saa enää pesäpaikkoja.
—Kun aloitin lintuharrastusta, löytyi Kurjenrahkasta riekko. Enää ne eivät ole tällä seudulla, vaan eteläisimmät löytyvät Jyväskylän korkeudelta.
Ilmastonmuutoksen myötä esimerkiksi peltosirkut ovat Kalliolan mukaan hävinneet lähes kokonaan. Vielä 70-luvulla laji oli yleinen. Ahkeran suojelutyön avulla ihminen on myös onnistunut pelastamaan lintulajeja. Niistä ansioina ovat esimerkiksi merikotkan ja valkoselkätikan nykyiset määrät.
Toisaalta myös uusia lintulajeja saapuu Suomeen lintujen vaelluksen myötä. Rengastuspaikoilla myös uusia lintuja ilman rengasta — siis ensikertalaisia — on saapunut paikalle. Aina tapahtuu uutta ja jännittävää.
—Lintuharrastus on koronaa kovempi tauti. Kun se tarttuu, ei siitä koskaan parane, Kalliola vitsailee.
Kesken haastattelun varis ilahduttaa toimittajaa ja Kalliolaa kevätlaulullaan.
—Siellä se kertoo naaraille, että täällä on huippujätkä paikalla. Muille koiraille se taas kertoo, että täällä on huippujätkä, ei kannata tulla, Kalliola tulkitsee.

Koiraiden pesäpaikkojen haku onkin käynnissä jo täyttä häkää. Muun muassa käpylinnut, korppi ja eräät pöllöt ovat jo aloittaneet pesinnän.
—Nyt eletään kevätmuuton aikaa. Ensimmäisenä tulevat kiuru, isokoskelo, laulujoutsen ja hanhet, Arto Kalliola sanoo.
Jos kelit radikaalisti muuttuvat ja kylmä jakso palaa takaisin, voivat esimerkiksi kiurut ja töyhtöhyyppä palata vielä vähän etelämmäs ennen varsinaista paluutaan.
Variksen laulannan jälkeen koivun oksalle Kalliolan yläpuolelle lennähtää talitiainen. Se laulaa ja kutsuu toisen lajitoverin paikalle ihmettelemään.
—Se tuli katsomaan, mitä täällä tehdään. Kutsuääntä se antoi kavereille. Ääni ei ollut varoittava, vaan selvästi viestintää lajitovereille.

Harrastus houkuttelee uusia jäseniä

Harvinaisin lintulaji, jonka Kalliola on itse löytänyt, oli sininärhi 80-luvulla Hirvensalossa.
—Onneksi nostin kiikarit nenälle. Kyseessä oli keväinen yksittäinen harhailija.
Ikimuistoinen kohtaaminen puolestaan tapahtui Liperissä lintutorniin kiivetessä. Ukkometso pelästyi rengastamassa olleita miehiä ja lähti lentoon. Sen oikea siipi hipaisi Kalliolan poskea. Niin lähellä kohtaaminen oli.
—Harrastuksen parissa tulee hienoja hetkiä niin lintujen kuin nisäkkäiden kanssa, Kalliola vahvistaa.

Linnut tuntuvat kiinnostavan muitakin.
—Liityin 70-luvun puolella yhdistykseen, jossa jäseniä oli silloin 250. Nyt voi lisätä ykkösen jäsenmäärän eteen, sillä jäseniä on jo lähes 1.250. Yhdistys toimiikin koko Varsinais-Suomen alueella.
Kalliolan mukaan harrastuksen pariin löytävät nyt etenkin keski-ikäiset sekä vanhemmat naiset. Kiinnostuneille riittää tehtäviä yhdistyksessä esimerkiksi suojelutyön parissa.
—Riippuu paljon, mitä harrastukselta haluaa. Skaala liikkuu omasta ikkunasta lintujen seuraamisesta pönttöjen metsään vientiin ja rengastusporukkaan menemiseen. Vaihtoehtoja on paljon.
Lintuharrastus on miehelle itselleen elämäntapa. Se vie hänet joka kesä viikoksi Kuusamoon. Jonkin verran on tullut käytyä myös ulkomailla harrastuksen myötä.

—Olen silti enemmän lähipyörijä. Lähden itse etsimään lintuja, enkä niitä, joita muut ovat nähneet.
 
Ina Virtanen

 

Ole ensimmäinen, joka kommentoi.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.