Pääkirjoitus | 04.01.2018 00:00

Rakentamisen laatu ei tosiaan aina vakuuta

Vaikka Liedon kunnantalon julkisivurappauksen putoilemista selitetään syksyn sääolosuhteilla, perimmäinen syy on kuitenkin rakentamisen laadun laiminlyömisessä. Töitä yritettiin puoliväkisin tehdä sellaiseen aikaan, jolloin rappaus ei kiinnity lämpötilavaihtelujen vuoksi kunnolla alustaansa. Sehän on sama kuin laittaisi muovimaton betonin päälle ennen kuin valu on kuivunut.

Kunnantalon remontin piti valmistua viime vuonna, mutta näin ei käynyt, vaikka kunta tiedotti vielä syksyllä töiden etenevän aikataulussa. Töitä on jatkettava tänä vuonna, kun kevät koittaa ja rappaukselle suotuisat olosuhteet ovat varmat.
Julkisivua suunniteltiin aluksi korjattavaksi niin, että vanha laatoitus puretaan ja seinään kiinnitetään metallirakenteet, joihin sitten kiinnitetään alkuperäistä muistuttava pinta. Tästä kuitenkin luovuttiin, vaikka samalla talon suunnitelleen arkkitehdin luomuksen tiedettiin muuttuvat aivan toisenlaiseksi.

Myös käytännön ongelma tuli eteen, sillä laattamaisten pintaelementtien ja eristeiden alta paljastunut runkoelementtien ulkopinta ei ollutkaan tasainen, kuten kuviteltiin. Koska oli päädytty pinnan muuttamiseen rapatuksi, tarvittiin tasoittamista, joka taas tiesi lisätöitä ja näkyy nyt myös keskeneräisissä ulkoseinissä.

Koko oireilleen julkisivun pinta oli kuitenkin päätetty uusia. Maaliskuussa 2016 vt. toimialajohtaja totesi Tienoon haastattelussa, että julkisivuremontin lähtökohdat ovat "turvallisuus, terveellisyys, energiansäästö ja ulkonäkö. Pakkasella julkisivusta irtoilee tiilen pintoja....Kun pinta rikkoutuu, rakenteisiin imeytyy kosteutta ja seurauksena voi olla myöhemmin terveyshaitta."
Nyt odotellaan suotuisia kelejä urakan saattamiseksi kunnialliseen päätökseen.

Julkisten rakennusten ongelmat ovat tätä päivää varsinkin sellaisissa rakennuksissa, joiden seinät altistuvat vesisateille ja jotka eivät ulkomuotonsa puolesta ole perinteisiä suomalaisiin ilmasto-oloihin tarkoitettuja eli siis räystäillä varustettuja ja harjakattoisia.

Rauli Ala-Karvia

Lue vanhempia pääkirjoituksia