Urheilu | 25.11.2021 08:17

Pamaukselle tärkeintä on saada liikunnan kipinä iskemään lapsiin

Paattinen Tässä kuussa 100-vuotisjuhlaansa viettänyt Paattisten Pamaus ei pyri saamaan riveihinsä olympiasankareita tai MM-tason urheilijoita. Kuten seuran varapuheenjohtaja Pertti Lehtonen sanoo, Pamaus toimii ruohonjuuritasolla.
Samaa mieltä on seuran puheenjohtaja Pentti Ekman.
—Lasten urheilukoulu on meille tärkeä nuorten liikuttaja. Jos lapsella tai nuorella on lahjoja ja halukkuutta urheiluun, voimme ohjata hänet sellaisiin seuroihin, joilla on valmentajia ja muita resursseja, Ekman kertoo.

Aiemmin vahvana hiihtoseurana tunnettu Pamaus keskittyy nykyisin lasten yleisurheiluun ja aikuisten jalkapalloon. Pamauksen miehet pelaavat 6. divisioonassa, ja seuralla on myös ikämiesjoukkue.
Salibandy oli jossain kohdin Pamauksen lajina, mutta nyt se on ainakin tauolla, eikä seuralla ole omia salivuorojakaan.
Hiihto kukoisti paitsi seuran perustamisen jälkeen, myös varsinkin 1960-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Nimekkäin uudemman ajan hiihtäjä oli Hannu Koivusalo, joka menestyi SM-tasolla saakka. Myös Sanna ja Jenni Koivusalo hiihtivät etenkin nuorten SM-kisoissa.

Yleisurheilun kulta-aikojen paattislaisia edustajia olivat veljekset Raimo ja Reima Karsikas, Ilpo Kuusela ja Samuli Jussila.
Urheilu edellyttää olosuhteiden olevan kunnossa. Hiihtoon ei ole enää riittänyt sen enemmän lunta kuin harrastajiakaan.
—Hiihtomajamme myytiin yksityiselle viitisen vuotta sitten. Vaikka se oli aikoinaan aktiivisessa käytössä, viime vuosina talo hiljeni. Nuoria hiihtäjiä ei löytynyt, ja vanhempi väki piti majan maaston latuja liian haastavina, Pentti Ekman kertoo.
Hän myöntää, ettei Paattisten urheilukenttäkään ole yleisurheilulle järin kelvollinen. Alasarjojen jalkapallolle se välttää.

Nuorisoseuran talolta kaikki alkoi

Paattisten Pamaus sai alkunsa 7. marrakuuta 1921, kun joukko paattislaisia kokoontui nuorisoseuran talolle keskustelemaan ja päättämään pitäjän oman urheiluseuran perustamisesta.
Paikalla olleet Paavo Hollo, Eero Salminen, Vilho Sipilä, Kaino Kaijala, Vilho Poso, Aarne Poso, Oskari Penttilä, Vihtori Penttilä ja Yrjö Mäki päättivät perustaa seuran.
Nykyisen Seuravuorenkadun päiväkodin paikalla sijainnut seurantalo ja sen ympäristö palvelivat Pamauksen tyyssijana pitkään.
Sieltä alkoi myös Pertti Lehtosen ja Pentti Ekmanin urheilu-ura.

—Sinne mentiin hiihtokilpailuihin. Olisinko ollut 7—8-vuotias, Lehtonen muistelee.
—Ja suksilla tietenkin kotoa kisoihin ja taas hiihtäen takaisin, Ekman sanoo.
Lehtonen laskee olleensa Pamauksessa yli 60 vuotta, lyhyen jakson puheenjohtajanakin ja pitkän siivun varapuheenjohtajana. Pentti Ekmanille seuran puheenjohtajan nuija on istunut käteen ”ainakin 20 vuotta”.
Pamauksen syyskokous valitsi Ekmanin ja Lehtosen jatkamaan tehtävissään. Sihteeri ja rahastonhoitaja on Arto Tuominen, muut johtokunnan jäsenet Ville Laine, Torsti Lindstedt, Mauno Marttila, Petri Mäki, Rami Tuohimaa ja Mika Yli-Nikula.

Talkootyöllä asiat kuntoon

Kuten monissa muissakin yhdistyksissä, talkootyö on ollut vahva kivijalka urheiluseuran toiminnassa.
Urheilukenttä päätettiin rakentaa nykyiselle paikalleen vuonna 1923, ja töihin päästiin seuraavana vuonna. Pamaus hankki maa-alueen yhdessä nuoriseuran ja suojeluskunnan kanssa. Rakennustyöhön tarvittiin paljon miehiä ja hevosia sekä lisäksi lottia muonitukseen.
Kenttä valmistui, tosin ilman juoksurataa. Sitä alettiin tehdä sotien jälkeen. Vuonna 1950 pidettiin kentän vihkiäiskilpailut. Kun kenttä saatiin siirretyksi kunnan vastuulle, kasvatettiin 250 metrin juoksurata 300-metriseksi.
Talkoiden lisäksi taloutta pönkitettiin iltamilla ja arpajaisilla. Kuvaava on, että jo pari viikkoa seuran perustamisen jälkeen muodostettiin huvitoimikunta. Siihen valittiin Lyyli Kaukovuori, Anna Aulin, Emmi Aulin, Olga Vesen, Martta Lehtisalo, Alli Lehtonen, Artturi Jalava, Vilho Sipilä, Niilo Sipilä, Oskari Penttilä, Vihtori Penttilä sekä Emil Poso.
Tasaista tulovirtaa toi vuosina 1978—1989 Metsämäen ravien järjestysmies- ja lipunmyyntityö. Parhaimmillaan tarvittiin 20 talkoolaista lähes viikottain 4—7 tunniksi töihin Metsämäkeen.

Talkootyö mahdollisti myös hiihtomajan rakentamisen, laajentamisen ja ylläpidon. Seuran silloinen sihteeri Rainer Jokisipilä ehdotti vuonna 1962 hiihtomajan rakentamista. Itsekin innokas hiihtomies Teuvo Lehtioja vuokrasi pitkällä sopimuksella tonttialueen Pamaukselle.
Pitäjän alueella järjestettiin rahankeräys, ja kun talkootyötäkin tehtiin noin 3.000 tuntia, päästiin tammikuussa 1963 juhlimaan hiihtomajan vihkiäisiä. Koska käyttö oli vilkasta, rakennusta laajennettiin vielä moneen kertaan.

Tilausta etenkin lasten toiminnalle

Pamauksessa on nykyisin 240 jäsentä. Luku on pysynyt viime ajat vakiintuneena, mutta takavuosikymmeninä lähenneltiin jopa 400 jäsenen rajaa.
—Olemme saaneet lasten urheilukouluun ohjaajia lasten vanhemmista. Tällaiselle toiminnalle on selvästi tilausta, Pentti Ekman sanoo.
Tämän vuoden kesänä urheilukoulu kokoontui 11 kertaa. Eri osallistujia oli koronasta huolimatta 78.
Poikien kiertopalkintoon nimensä saivat Eetu Salmi ja Max Salminen. Tyttöjen uuteen kiertopalkintoon nimensä saivat Aada Salmi, Aurora Jokela, Seela Lehtimäki ja Elle Lehtimäki. He olivat mukana joka kerta.
Lisäksi LUK-palkinnon saivat Alex Tuominen, Miisa Yli-Rokki, Väinö Hernberg, Toivo Hernberg, Väinö Saarinen, Veikka Koskinen, Eelis Mäenpää, Eino Saarinen, Teemu Kallionpää, Enni Koskinen, Josef Ignaim ja Tuomas Kallionpää.

Rauli Ala-Karvia