Paikalliset | 14.07.2022 11:03

Metso-metsä on lähellä ja käymisen arvoinen

Lieto Joulun alla Liedon kunnanvaltuusto päätti neljän eri metsäalueen liittämisestä valtakunnalliseen Metso-ohjelmaan. Pimeimpään vuodenaikaan kunnanvaltuutetut tekivät päätöksensä asiakirjojen ja luontoselvitysten perusteella, eivätkä esimerkiksi alueilla käytyään. Keskellä kesää onkin hyvä hetki poiketa alueista suurimmalla, Ilmaristen ja Liedon Moision väliin asettuvalla Palovuoren alueella. Mukaan lähtee päätösesityksen valmistellut ympäristöpäällikkö Päivi Paavilainen.


Korpea, rämettä ja korppi


Eteläisen Suomen metsien monimuotoisuutta vaaliva Metso-ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen. Suojelussa yksityinen maanomistaja, tässä tapauksessa Liedon kunta, ehdottaa suojeltavaksi luontoarvoiltaan merkittäviä metsäalueita. Valtio maksaa valituista alueista omistajalle korvauksen.

Palovuoren Metso-alueen pinta-ala on noin 26 hehtaaria ja Liedon alueen suojelusta saama korvaus oli 71.450 euroa. Viimeksi Palovuoren luontoarvoista tehtiin selvitys viime kesänä Varsinais-Suomen Ely-keskuksen toimesta.

Mitä löytyi?

—Luontoselvityksessä kuvaillaan aluetta laajaksi ja edustavaksi, paikoin louhikkoiseksi luonnontilaiseksi kallioalueeksi. Kallioisen maaston väleissä on luonnontilaisia rämeitä ja korpialueita, alueella paljon eri-ikäistä ja monilajista puustoa sekä runsaasti lahopuuta. Myös yksittäinen metsäpaloalue löytyy, Paavilainen luettelee ja taustalla raakkuu korppi.

Palovuoren alueesta monimuotoisuudelle merkittäviä kangasmetsiä on reilut 19 hehtaaria, merkittäviä soita reilut viisi hehtaaria ja jyrkänteitä sekä louhikoita 1,4 hehtaaria. Heinäkuun toisella viikolla mustikkaa oli kypsymässä runsaasti ja saniaiset parhaimmillaan puolentoista metrin korkuisia. Merkittävä elementti on kuitenkin alueen äänimaailma.

—Täällä on paikoitellen myös hiljaiseksi luokiteltuja alueita. Siis sellaisia paikkoja, joissa pääosa äänistä on luonnonääniä, ei ihmisen aiheuttamaa ääntä.

Korppien lisäksi kuuluu monen pikkulinnun viserrystä, kirskumista ja piipitystä.

—Kuuluisipa hömötiaisen ti-ti-tsäätä, Paavilainen huokaa.

Hömötiainen on malliesimerkki aiemmin runsaslukuisesta lajista, joka on taantunut tehometsätalouden vuoksi Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Eikä sitä kuulla nyt Palovuorellakaan.


Metsät tärkeitä kuntalaisille


Palovuoren lisäksi Lietoon perustettiin loppuvuodesta kolme muutakin Metso-aluetta. Tuulissuon ja Suopohjan rajamailla sijaitseva Luolakallion alue on ollut aiemmin yksityisen maanomistajan suojelun piirissä.

—Se on todella hieno lähiretkeilykohde, josta löytyy luolan lisäksi runsaasti lahopuuta ja kirjavaa lajistoa sekä liito-oravan ja kanahaukan pesiä. Luolakalliolla on merkitystä myös tärkeänä viherkäytävänä ja hulevesien imeytysalueena, Päivi Paavilainen kertoo.

Kaarinan kuntarajan tuntumasta Saukonojalta suojeltiin Laarivuoren ja Latovuoren alueet. Niillä erityistä arvoa on vanhalla puustolla ja komeilla maisemilla.

Paavilainen muistuttaa, että lähimetsien suojelulla on merkitystä paitsi luonnolle itselleen, myös ihmisille. Liedossa tehtiin vuonna 2019 taajamametsäsuunnitelma, ja myös kuntalaisilta on kysytty metsien käytöstä.

—Lähimetsät ovat ihmisille tärkeitä myös virkistyskäytön näkökulmasta. Esimerkiksi Palovuoren alueen suojelusta on tullut kuntaan asti kiittävää palautetta.

Suojelupaineet etenkin eteläisessä Suomessa ovat kasvussa. Liedossa on tehty Maunulan/Mattilan alueelta kuntalaisaloite suojelualueen perustamisesta Savijoen koillispuolelle.
—Siitä päätetään syksyllä luontoselvityksen valmistuttua.


Metso-ohjelma saavuttaa tavoitteensa


Metso-suojelu ei estä alueen käyttämistä virkistykseen tai vaikka marjastukseen ja sienestykseen. Kansallispuistoista poiketen Metso-alueilla saa kulkea vapaasti ja poiketa polulta. Varsinaisia rakenteita Liedon Metso-alueilla ei ole, eläinten ja ihmisten tekemiä polkuja kuitenkin.

Alueilla kulkeminen on mahdollista jokamiehenoikeuksien puitteissa. Alueille on myös sopimuksen mukaan luvallista tehdä vaikka opasteita tai kevyitä polkuja, mikäli maanomistaja niin päättää.

Metso-ohjelman tavoitteena on perustaa Suomeen 96.000 hehtaaria uusia suojelualueita vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2020 loppuun mennessä suojelutavoitteesta oli saavutettu 82 prosenttia eli 79.052 hehtaaria. Vuonna 2020 maanomistajille maksettiin korvauksia monimuotoisuutta turvaavista toimenpiteistä yhteensä 43,4 miljoonaa euroa.

Matti Lehtonen