Paikalliset | 22.04.2021 08:18

Arvottoman suoalueen ennallistamisella tuetaan monimuotoisuutta ja vesiensuojelua

Liedon ja Auran rajamailla, Yliskulman Mahlion ja Auran Järykselän kylien välissä, Pitkä Malkamäen juuressa on kitukasvuinen männikkö. Syrjäisellä alueella on aikanaan ollut parin—kolmen hehtaarin laajuinen suoalue. Perimätiedon mukaan suolle kaivettiin 1950-luvulla ojat lapiovoimin työllistämistöinä. Suo kuivui, mutta puusto ei lähtenyt reippaaseen kasvuun.
—Ojat on kaivettu varsin perusteellisesti, paikoitellen peruskallioon asti. Jälkikäteen ajatellen se työ taisi olla turhaa. Alueella ei ole metsää ojituksen jälkeen hakattu, ja nyt ojat laitetaan umpeen, Liedon kunnan ympäristöpäällikkö Päivi Paavilainen kuvailee suo-ojan laidalla.
Liedon kunnan omistamalla metsätontilla pyörii taustalla tarvasjokelaisen Ahti Inkeroisen kaivinkone. Inkeroinen on vuosikausia tehnyt vastaavia, soiden ennallistamiseen tähtääviä maanrakennustöitä eri puolilla Etelä-Suomea. Esimerkiksi viime kesänä Inkeroinen oli mukana ennallistamassa Vajosuota Kuhankuonon luonnonsuojelualueella.
—Korjataan menneiden vuosikymmenten tarpeettomia töitä. Tämä Liedon kohde on aika tyypillinen, turhaan ojitettu suoalue, Inkeroinen kertoo.
Suojeltavan ja ennallistettavan kiinteistön pinta-ala on kolme hehtaaria, maa-alueen omistaa Liedon kunta. Suo-ojat täytetään sillä samalla maa-aineksella, joka niistä aikanaan ojanpenkalle lapioilla nostettiin. Ihmisen tekemät maakasat ovat maastossa selvästi näkyvissä, mikä sekin kertoo osaltaan alueen vajaakäytöstä.

Lopputuloksesta ei vielä varmuutta

Syitä suoalueen ennallistamiseen on useampi. Nykyisellään alueen virkistys-, luonto- tai taloudelliset arvot ovat vähäisiä.
—Palautetaan edes luonto- ja virkistysarvoja. Projekti on oikeastaan koronakevään tuotos, kun kerrankin oli aikaa inventoida kunnan metsävaroja ja käydä paikan päällä katsomassa. Hankkeeseen saatiin rahoitus ympäristöministeriön Kunta-Helmi -erityisavustuksesta, joka tähtää uhanalaisten elinympäristöjen kunnostamiseen. Suoluonto on ehtynyt etenkin Varsinais-Suomessa, ja vaikka tämä hanke onkin pinta-alaltaan pieni, se tukee luonnon monimuotoisuutta lähialueella, Päivi Paavilainen kertoo.
Ojien sulkemisella tavoitellaan muutosta suoalueen vesitalouteen; kun vesi ei enää virtaa ojia pitkin Aurajokeen, vedenpinta nousee ja virtaamat pysyvät vuoden mittaan tasaisempina.
Etukäteen alueella tehtiin luontoselvitys ja vesitutkimuksia. Tarkkoja tavoitteita ei suon tulevaisuudesta voi vielä sanoa. Yksi mahdollinen tulevaisuuskuva on isovarpuräme. Määritelmän mukaan ”siellä kasvaa kitukasvuista mäntyä, turvekerros on paksu ja varvut ovat kenttäkerroksen pääasiallisia kasveja: lännessä muun muassa juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, variksenmarja ja kanerva, idässä myös vaivero. Vallitsevan varpulajin perusteella voidaankin erottaa vaivaiskoivu-, juolukka-, suopursu- ja kanervarämeet. Pallosara ja tupasvilla kasvavat varpujen joukossa, mätäspaikoilla lisäksi monesti suomuurain.”
—Mitään lintukosteikkoa tuskin muodostuu, mutta suokasvillisuus elpyy. Tulevaa lahopuuta tuotetaan ojien ummistamisen aikana runsaasti. Suon ennallistaminen on samalla myös vesiensuojeluprojekti. Tulevaisuudessa suolta ei enää valu Aurajokeen humusta entiseen malliin.
Metsäkanalintujen kannoille soiden ennallistamisesta voi olla iso apu. Suo-ojat kun ovat esimerkiksi teeren poikasille surmanloukkuja, joista ne eivät omin avuin ylös pääse.

Matti Lehtonen