Paikalliset | 21.08.2025 09:55

"Ensin tie kuntoon, vasta sitten lisää liikennettä"

Helka Toivanen ja Pasi Koski seisovat Walininkujan päässä kohdassa, johon asti pyörätietä on suunniteltu. Oleellista olisi heidän mielestään jatkaa pyörätietä myös mäen (takana) yli.

Huolestunut ja närkästänyt. Niillä sanoin Pasi Koski luonnehtii tuntojaan kotikylänsä Hujalan liikenteestä.

Ei ole uutta, että Hujalan liikenneturvallisuus puhuttaa. Jo vuosia on keskusteltu siitä, ettei kapean kylätien ja raskaan liikenteen yhdistelmä toimi. Varsinkaan kun väylällä ei ole edes pyörätietä.

Turun Tienoo pyysi ruskolaisten suosimassa Facebook-ryhmässä ajatuksia Hujalan liikenteen tilanteesta ja sai toistakymmentä yhteydenottoa.

Jokaisen yhteydenoton viesti oli sama: Hujalantie on äärimmäisen turvaton.

Useat kokivat, että ongelmat ovat kyllä tiedossa, mutta päättäjät eivät reagoi niihin. Tai, oikeastaan reagoivat juuri päinvastoin: näillä näkymin raskas liikenne tulee kasvamaan kylällä entisestään.

NCC Industry on hakenut Etelä-Suomen aluehallintovirastolta muutosta ympäristölupaansa, jotta se voisi laajentaa kiviaines- ja maankaatopaikka-alueen toimintaansa Ruskolla. NCC:n alue sijaitsee parin kilometrin päässä Hujalan ”ydinkylästä”, ja muun muassa sen toiminnan myötä raskasta liikennettä kulkee paitsi Maskun suuntaan myös Hujalantietä Vahdontielle.

Ruskon kunnanhallitus antoi viime kokouksessaan puoltavan lausunnon yrityksen laajentumiseen.

—Tässä on nyt aivan väärä järjestys, Koski päivittelee.

—Ensin pitäisi rakentaa kunnon tie ja vasta sitten myöntää lupa toiminnalle, joka lisää liikennettä.

Samoilla linjoilla on ruskolainen Mikko Niemelä. Vaikka kyse on valtion tiestä (maantie 12254), Niemelä kokee, että kunnalla on moraalinen velvoite avata kukkaronnyörejä ja laittaa väylät kuntoon, jos se on mahdollistamassa alueelle lisää liikennettä. Maksaahan yritys kunnalle yhteisöveroakin.

Tie Hujalan raitilla on kapea ja mutkainen, eikä suunniteltu raskaalle liikenteelle. Vanhan kinttupolun perustukset eivät kestä. Pientareet pettävät, reunat kaareutuvat ojia kohti.

Liian kovat nopeudet

Jaana Ruottu on asunut puolisonsa kanssa Hujalassa 23 vuotta. Tässä ajassa Hujalantien liikenteessä on tapahtunut paljon.

—2000-luvun alussa tie oli vielä suht vähäliikenteinen ja turvallinen jalankulkijoille ja pyöräilijöille, hän vertaa.

Ruottu näkee, että ensimmäisen sykäyksen liikennemäärien kasvuun aiheutti valtatie kahdeksan remontti. Kun pääväylä oli remontissa, ”löytyi” Maskun Kajamon kautta oikoreitti Hujalantietä Vahdontielle ja Turkuun mutta myös Hujalantietä Kaharintien kautta Moisioon ja valtatie yhdeksälle.

—Toinen aalto käynnistyi teollisuustoiminnan alettua Heikkilän sikalan nurkilla kallioiden räjäytyksen, kivimurskaamon ja jätemaan kuskausten merkeissä, Ruottu lisää.

Alueella toimii sikalan ja NCC:n lisäksi muitakin maansiirtoon ja -murskaukseen liittyviä yrityksiä, kuten Palovuoren Kivi, maanvastaanotto Matti Järäisen maalla sekä J&T Pajunen.

Myös Ilari Heikkilä on kokenut selvän muutoksen. Heikkilä paitsi asuu Hujalantien kupeessa on myös töissä Ruskon kirkolla. Hujalantie on siis hyvinkin läsnä hänen elämässään vuorokauden ympäri.

—Suurten autojen määrä on kasvanut ihan silminnähden. Tilanne on nyt jo aivan eri kuin vaikka viitisen vuotta sitten, Heikkilä sanoo.

Liikennettä on paljon — ja siis kaikenlaista liikennettä: rekkojen lisäksi henkilöautoja, maanviljelyyn liittyvää kalustoa ja kaksipyöräisiä.

Moni ajaa liian lujaa. Rauni Lehti oli aikoinaan vaikuttamassa siihen, että kylän keskukseen saatiin 40:n nopeusrajoitus.

—Mutta on aivan sama, mikä nopeusrajoitus on, jos sitä ei noudateta.

Lehden tapaan moni alueella asuva harmittelee, että omalta pihalta Hujalantielle on hankala — ja vaarallistakin — liittyä.

Maria Suomi

Lue juttu kokonaisuudessaan Turun Tienoosta.

https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/turun_tienoo