Paikalliset | 04.03.2021 08:53

Villalangalla on nyt kova kysyntä

Lieto Lampaanvillalangat ovat viimeaikoina nousseet käsityöihmisten suosioon ja moni haluaakin kutoa nyt villapaitansa itse. Lietolaisen Sipilän lammastilan lampuri Mirkku Sipilä vahvistaa väitteen. Lammastila odottaa uuden villalankaerän saapumista vielä kuluvan kevään aikana.
—Kehräämöllä on puolen vuoden jono. Kevätkerintä on nyt alkamassa ja syysvillat ovat vielä kehräämöllä, hän kertoo.
Kehräämökiireet ovat jatkuneet jo jonkun aikaa. Lammastila on valmistanut villalankaa vuodesta 2012 alkaen, mutta nyt kiinnostus sitä kohtaan on alkanut näkyä. Sama ilmiö näkyy myös jouluna avatussa uudessa tilapuodissa.
—Villalangan perässä tulee asiakkaita useamman kerran viikossa. Langan menekki on nyt kova, Sipilä sanoo.
Lammastilan omien villalankojen suosio ulottuu ulkomaille saakka. Puodin tiskillä lepää kahdeksan eriväristä rullaa, jotka suuntaavat kohti Kanadaa.
—Näistä tulee revotulipaita. Kahdeksalla rullalla, eli 800 grammalla villalankaa voi valmistaa XL-kokoisen villapaidan. Vastaavasti L-kokoinen valmistuu seitsemästä rullasta, eli 700 grammasta lankaa. Toki riippuu myös, kuinka pitkän paidan haluaa, Sipilä selvittää.

Suomenlampaan villa lämmittää

Etenkin islantilaisten villapaitojen tekeminen on nyt muodissa.
—Meiltä lähtee lankaa kolmeen kivijalkaliikkeeseen, jotka myyvät lankoja. Aidon islantilaisen villapaidan voi tehdä suomenlampaan villasta, sillä lanka on lähellä alkuperäistä villapaidassa käytettyä villalankaa.
Lampaanvilla pitää Sipilän mukaan hyvin lämpöä.
—Itsellänikin on päällä villapaita, joka on tehty omien lampaiden ohuesta villalangasta. Paidan alla tarvitsee vain pitää ohutta pitkähihaista puseroa, ja sillä tarkenee hyvin ulkonakin, hän kertoo.
Myös paksumpaa villalankaa löytyy tilapuodin valikoimasta. Siitä voi Mirkku Sipilän mukaan valmistaa esimerkiksi suuren neuletakin.
Hän kertoo, että villapaitojen tekemisestä innostuneille löytyy alan Facebook-ryhmiä.
—Esimerkiksi islantilaisten neuleiden ystävät ja iloinen villasukka- ja neuleryhmä ovat sellaisia, joista voi saada inspiraatiota, hän luettelee.

Kotimaisen villan arvostus kasvussa

Sipilän lammastilan lampaat keritään keväisin ja syksyisin. Syysvilla on kevätvillaa kuohkeampaa syyssateiden ansiosta.
—Syysvilla on puhtaampaa ja puolet sitä on vielä karitsan villaa, joka on myös pehmeämpää.
Valmiin kehräämöltä saapuvan villalangan lisäksi tila myy raakavillaa kotikehrääjille.
—Viime syksynä meidän oli pakko sanoa, ettemme voi myydä raakavillaa enempää, jotta saimme lähetettyä sitä tarpeeksi kehräämölle, Sipilä kertoo.
Kymmenestä kilosta raakavillaa saadaan lankaa noin kuuden kilon verran. Hävikkiä on siis noin 30—40 prosenttia.
—Villamme on ykkösluokkaista, eikä se sisällä huopapaakkuja tai roskia. Toki kesäisin kuusenoksia voi helposti jäädä villaan kiinni, kun lampaat pyörivät perinnebiotooppimaisemissa.
Villalankoja värjätään kesäisin itse kasvi- ja villaväreillä.
—Suosituimpia lankavärejä ovat valkoinen ja harmaa, sekä värjätyt langat. Niillä saadaan tehtyä kuviot villapaitaan tai neuletakkiin.
Sipilän mukaan on suuri sääli, että villaa yhä hävitetään.

—Näin tehdään vielä Suomessa ja tiedän tiloja, jotka toimivat näin. Onneksi kotimaisen villan arvostus on alkanut nousta viimeisen vuoden aikana.