Urheilu | 07.01.2021 10:29

Irlanninsusikoira on kiltti jättiläinen

Martta, Bunkku, Alona ja Aatos malttoivat leikeiltään pysähtyä poseeraamaan hetkeksi kameralle Jutta Venholan kanssa. Martta ja Aatos ovat Bunkun jälkeläisiä ja 9-vuotias Alona on Venholan ensimmäisestä pentueesta syntynyt koira.

Lieto Neljä suurta ja tummaa irlanninsusikoiraa ilakoi ja juoksee aitauksessa kintereillään pieni samanrotuinen, mutta väriltään vaalea pentu. Jutta Venhola tarkkailee koiriensa juoksua ja muistuttaa joukon vanhinta, 9-vuotiasta Alonaa tulemaan välillä rinnalleen rauhoittumaan. Alona tottelee kiltisti omistajaansa.
Harmaasuden Kennel on Venholan perustama. Se syntyi samoihin kuin Alonakin yhdeksän vuotta sitten.

—Alona on ensimmäisestä pentueestani, Venhola kertoo.
Hänen kiinnostumisensa kyseisestä rodusta kävi oikeastaan sattumalta.
—Ihastuin ensin skotlanninhirvikoiraan ja halusin sellaisen. Kaverini kuitenkin kertoi minulle irlanninsusikoirasta, joiden kasvattaja löytyi Liedosta. Kun pääsin tapaamaan koiria, oli asia sillä selvä, Jutta Venhola nauraa.
Rodussa ihastutti ensinnäkin sen suuri koko. Koira on näyttävä, mutta myös rauhallinen ja arvokas.
Rodun historia liittyy nimensäkin mukaan Irlantiin, jossa koirat tappoivat aikanaan tehokkaasti susia. Jopa niin tehokkaasti, että koirilta itseltään loppuivat työt. Näin koko rotu meinasi itsekin kuolla sukupuuttoon, kunnes sitä alettiin jälleen elvyttää.
Parhaimmillaan koira voi painaa jopa 80 kiloa. Säkäkorkeus uroksilla on vähintään 79 senttiä ja nartuilla vähintään 71 senttiä.
Nykyisin maailman suurimpana koirarotuna tunnettu irlanninsusikoira on lempeä, eikä välttämättä tunne kovin suurta viettiä lähteä susijahtiin. Vaikka Venholan kotona koiria on kaikkiaan kahdeksan, ei meno yleensä äidy hurjaksi.
—Kotona nämä ovat rauhallisia ja nukkuvat isossa kasassa muodostaen kokolattiamaton.

Suosittu, muttei yleinen rotu

Opit kennel-toimintaan Jutta Venhola sai äidiltään, joka myös pitää kenneliä Liedossa.
—Äitini kasvatti siperianhuskyja ja sitä kautta olen seurannut koirien kasvattamista pienestä asti, hän kertoo.
Harmaasuden kenneliä Venhola pyörittää omien palkkatöidensä ohessa. Pentueita syntyy kerran vuodessa tai harvemmin. Parhaimmillaan pentuja voi syntyä kerrallaan jopa 11.
—Kiinnostusta pentuja kohtaan riittää. Vaikka niitä tulisi kerralla kolmekymmentä, löytäisivät kaikki kodin, Venhola nauraa ja kertoo rodun suosiosta.
Irlanninsusikoira-kenneleitä Suomesta löytyy hänen arvionsa mukaan kuitenkin vain alle kymmenen.
Koirien kanssa Venhola harrastaa niiden käyttämistä näyttelyissä.
—Rodulla ei ole miellyttämisen halua, jolloin toko ja agility eivät oikein siltä luonnistu, hän kertoo.

Ina Virtanen