Paikalliset | 22.10.2020 08:34

Lietolais-kolumbialaisesta kahvista näkee läpi

Lietolais-kolumbialaisesta kahvista näkee läpi

Lietolaislähtöisen Mikko Kauppisen ja perheensä tuottamaa kahvia myydään nykyään ihan tavallisissa varsinaissuomalaisissa kaupoissa. T-paitavalinta selittyy Kauppisen Lieto-Koris-menneisyydellä.

Lieto

Suomalaiset juovat maailman eniten kahvia. Vuodessa keskivertokansalainen uuttaa nesteeksi noin 12 kilogrammaa paahdettua kahvia. Ylivoimaisesti eniten juodaan vaaleapaahtoista suodatinkahvia, jota suuret kahvitalot kuten Paulig ja Meira sekoittavat useammasta eri kahvilajikkeesta suomalaiseen makuun.
—Eikä siinä mitään! Jaloviinallekin on oma paikkansa, mutta joskus tekee mieli oikein hyvää konjakkia. Tai juovathan jotkut päivittäin shampanjaakin, nauraa lietolaislähtöinen Mikko Kauppinen.
Kauppinen on todennäköisesti Kolumbian ensimmäinen suomalainen kahvinviljelijä. Ainakin ensimmäinen, jonka tuottamia kahvipapuja saa läheisen K-kaupan kahvihyllystä. Papu on muuten lempinimi, todellisuudessa se kahvimarjan osa, joka paahdetaan ja josta jauhetaan kahvijauhetta, on kasvin siemen.
—Kolumbia on maailman kolmanneksi suurin kahvintuottaja, vaikka viime vuosina maan kahvintuotanto on ollut hiipumaan päin. Suomalaiset oppivat sotien jälkeen juomaan kahvinsa nimenomaan kolumbialaiseen tyyliin, toisin kuin eteläeurooppalaiset. Siellä päin vaikutteet ovat tulleet Afrikasta ja arabimaailmasta. Suomi ja Kolumbia ovat kulttuureina ja maina hyvin erilaisia, mutta kahvi yhdistää.
Kolumbian ja 43-vuotiaan Kauppisen yhdisti aikanaan Yhdysvalloissa tavattu nainen, sittemmin vaimo Andrea. Perheen liikkuva ja matkusteleva elämä jumittui Suomeen epidemiakeväänä, mutta kahvisadosta on Kolumbiassa kuulemma tulossa erinomainen. Paikan päällä viljelmistä pitävät huolta Andrean sukulaismiehet Juan Miguel ja Oliviero.

Läpinäkyvää ja vastuullista

Niin kuin yksi Suomen suosituimmista kahvimerkeistä mainostaa, suomalaisille kahvi on tärkeä asia. Kahvitauolla — huonolla sellaisella — alkoi Mikko Kauppisenkin kahvi-innostus jalostua.
—Olin aikanaan Bostonissa Yhdysvalloissa Nokialla töissä. Siellä, niin kuin Yhdysvalloissa yleisesti muutenkin, juotiin tauoilla todella huonoa kahvia, aivan ala-arvoista. Hommasin kahvihuoneen nurkkaan silloin modernin kapselikahvikoneen, mutten kertonut asiasta kenellekään. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka ihmiset alkoivat jutella, verkostoitua ja ideoida keskenään kahvikoneen ympärillä. Kahvin voimalla tapahtui paljon muutakin.
Viime vuoden alkupuolella Kauppinen osti Kolumbian Santanderista, vaimonsa suvun kotiseudulta ensimmäisen kahvitilan. Kahvipensaita oli valmiina noin 20.000, joista kerättiin ensimmäinen sato vuosi sitten.
—Se oli ihan ok, laadultaan hyvä mutta määrältään vaisu. Viime sadon jälkeen tilalla on tehty paljon töitä tulevien satojen parantamiseksi; istutettu yli 600 guamo-puuta, 10.000 uutta kahvipensaan taimea, parannettu maa-ainesta. Kahvipensaamme kasvavat käytännössä metsän keskellä ja symbioosissa puiden kanssa. Puut suojaavat auringonpaahteelta, sitovat typpeä maaperään, pidättävät kosteutta ja lisäävät kolibrien ja muiden pölyttäjien määrää. Toisaalta sadonkorjuu, pensaiden leikkaus ja rikkaruohojen käsinkitkentä vaativat enemmän työtä. Mutta emme me teekään bulkkia mahdollisimman halvalla, Kauppinen toteaa.
Tänä syksynä satoa kertyy näillä näkymin noin 8.000 kiloa.

Kahvitilan nimi, Finca Las Ventanas, on suomeksi ”Ikkunoiden maatila”, ja se ikkuna on kuluttajan ja tuottajan välissä.
—Kaikki toimintamme on ehdottoman läpinäkyvää. Koko tuotantoketju on tarkoitus saada hiilinegatiiviseksi, paikallisille työntekijöille maksetaan reilua palkkaa ja samalla pidetään paikallisesti huolta ympäristöstä ja pidättäydytään esimerkiksi hyönteismyrkkyjen käytöstä. Se vahvistaa paikallista yhteisöä ja on minun mielestäni tulevaisuutta. Alustatalous antaa pientuottajallekin mahdollisuuden hoitaa koko ketju tuotannosta kuluttajalle itse. Välillä ikkuna on hyvä avata ja tuulettaa, startup-yritysten kanssa vuosikaudet toiminut Mikko Kauppinen visioi.
Kolumbiakin on Kauppisen mukaan mainettaan parempi valtio, jossa suhtaudutaan kahviin hyvin vakavasti.
—Toki valikoimme tarkkaan sen, missä päin maata toimimme. Kokaiinibisneksen ja erilaisten sissiliikkeiden reviireille ei mennä. Mutta toisaalta maassa on etenkin Etelä-Amerikan mittareilla hyvä hallinto, joka suhtautuu ulkomaisiin investointeihin positiivisesti.
Kahvintuotannosta ja esimerkiksi eri lajikkeiden maahantuonnista valistaa paikallinen ”kahvi-MTK”, josta Kauppisella on vain positiivista sanottavaa.
—Heidän neuvostaan olemme istuttaneet vain yhtä, Castillo-nimistä lajiketta. Näin vältytään vieraslajeilta, jotka voisivat olla muille kahvintuottajille ongelma.

 
Vuodet eivät ole veljeksiä


Mutta entä se maku? Millaista on itse kahvinsa espressona juovan Kauppisen perheen tuottama kahvi?
—No, se on ensiluokkaista. Kahvimme on hyvin hapokasta, raikasta ja hedelmäistä, tasapainoista ja toki maukasta. Pitkässä jälkimaussa on tummaa pähkinäsuklaata.
Lyhyesti kahvin matka Kolumbiasta lietolaiseen kahvikuppiin menee näin: kahvimarjat poimitaan ja niistä pestään pois hedelmäliha. Siemenet eli kahvipavut fermentoidaan ja kuivataan auringossa, johon kuluu säästä ja sademääristä riippuen viikosta kolmeen. Kuivat paput kuljetetaan Suomeen ja paahdetaan Turun Kahvipaahtimolla Kaarinassa. Sieltä Mikko Kauppinen kuskaa kahvinsa kauppoihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Välikäsiä ei tarvita.
—Siinä on paluuta perinteiseen torimeininkiin, jossa tuottajat ja kuluttajat kohtasivat toisensa suoraan.
—Tämän vuoden sato voi olla maultaan aivan erilainen viime vuoteen verrattuna, mutta so what? Ovathan viinienkin vuosikerrat erilaisia.

Matti Lehtonen

Ole ensimmäinen, joka kommentoi.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.