Pääkirjoitus | 23.12.2025 11:23

Joulu on

Mistä tuntee joulun? lauloi Brita Koivunen Kari Tuomi-
saaren sanoin ja sävelin vuonna 1964. Levytyksestä on yli 60 vuotta aikaa, mutta tuolloinkin jouluun kuuluivat kiire, lahjalistat ja ”villi huuto lapsien”.

Kysytään tekoälyltä, mistä tuntee joulun tai mikä on joulun määritelmä: ”Joulu on vuotuinen juhla, joka yhdistää kristillisen Jeesuksen syntymän muiston talvipäivänseisauksen ympärillä vietettyihin pakanallisiin keskitalven juhliin, kuten germaanien yuleen, keskittyen valoon, lämpöön ja yhteisöllisyyteen. Joulu on sulautunut vanhoihin perinteisiin, kuten keskitalven juhlaan (yule) ja roomalaiseen saturnaliaan, juhlistamaan talvipäivänseisauksen jälkeistä päivän pitenemistä ja uutta elämää. ”

Vanhan kansan joulu kesti Tuomaan päivästä Nuutin päivään.

Media hiljentyy joulun viettoon muistuttaen pääkirjoituksissaan, että jouluna pitää rauhoittua, hiljentyä, muistaa läheisiä ja olla yhteisöllinen. Lukijoiden kommenteissa huomautetaan, että jouluna työvuoroissa olevat eivät ehdi rauhoittua eivätkä hiljentyä, yksinäiset eivät voi muistaa läheisiään tai kukaan ei muista yksinäistä. Yhteisöllisyys on tunne kuulumisesta johonkin ryhmään tai yhteisöön, joka perustuu vuorovaikutukseen, luottamukseen ja yhteiseen tekemiseen. Entä, jos sitä omaa ryhmää ei löydy tai sitä ei ole.

Onkin selvä, ettei ole yhtä eikä virallista tapaa viettää joulua. Perheillä on omat jouluperinteensä, jotka voivat olla täysin erilaiset kuin edeltävän sukupolven jouluperinteet. Jouluperinnettä voi olla sekin, ettei ole jouluperinnettä.

Miten siis päättää jouluaaton lehden pääkirjoitus?

Toivottamalla hyvää joulua, kaikin tavoin ja kaikille, tasapuolisesti.

Jouluyö, juhlayö!

Päättynyt kaik on työ.

Kaks vain valveil on puolisoa

lapsen herttaisen nukkuessa.

(Suomennos Gustaf Oskar Schöneman)

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia