Pääkirjoitus | 30.07.2020 09:10

Kaupunki on nykyisin perin väljä käsite

Ajatus siitä, mikä on kaupunki, on väljähtänyt viimeisten vuosikymmenten aikana, kun mikä tahansa lilliputti on voinut omia kaupunkinimityksen.

Perinteisessä kaupunkikäsityksessä näimme tiiviin keskustan, runsaasti kauppaliikkeita, Alkon myymälän, torin ja arvokkaan kaupungintalon. Usein ajatus kaupungista oli sellainen, että sen asukasluku on korkea.

Valtakunnan uutiseksi nousi hiljattain, että entinen kansanedustaja, puolustusministeri, filosofian tohtori ja Suomen sotahistorian dosentti Jussi Niinistö (sin.) valittiin Kannuksen kaupungin johtoon. Siis kaupungin! Kannuksessa on 5.459 asukasta, lähes tuhat vähemmän kuin Ruskolla.

On niitä toki vieläkin pienempiä kaupunkeja, hännänhuippuna 1.250 asukkaan Kaskinen. Ruskoa vähäväkisempiä kaupunkeja ovat Pyhäjärvi, Viitasaari ja Ähtäri, ja melko lailla Ruskon kanssa samaan kokoluokkaan mahtuvat Parkano ja Kristiinankaupunki.

Liedossa vallitsi lievä kaupunkikiima puolitoista—kaksi vuosikymmentä sitten, mutta se on laantunut. Suomen ei-kaupunkikuntien joukossa Lieto on 20.012 asukkaallaan yhdeksänneksi suurin. Edellä ovat kokojärjestyksessä vain Nurmijärvi, Tuusula, Vihti, Lempäälä, Hollola, Siilinjärvi, Sipoo ja Mäntsälä.

Lietoa väkimäärältään pienempiä kaupungeista on 60 alkaen Maarianhaminasta, Naantalista ja Forssasta ja päätyen vaikkapa Uuteenkaupunkiin, Loimaaseen ja Kauniaisiin.

Nykyisin jokaista kuntaa kohdellaan lainsäädännössä samalla tavoin oli se varustautunut kaupunkistatuksella tai ei. Aiemmin olivat erikseen Kaupunkiliitto ja Kunnallisliitto, mutta ne yhdistyivät vuonna 1993 Kuntaliitoksi. Pahitteeksi ei olisi, jos samalla yhdistyisivät kaupungit ja "maalaiskunnat" saman kunta-nimen alle.

Rauli Ala-Karvia

Lue vanhempia pääkirjoituksia