Pääkirjoitus | 14.05.2020 09:17

Hyötyjätteen kierrätysmahdollisuudet loistavat

Kun katsoi lauantaina perävaunujen määrää menossa kohti Topinojan lajitteluasemaa tai oksien ja risujen maksutonta vastaanottoa, tuli oikein hyvä mieli siitä, miten näppäräksi kaikenlaisen hyötyjätteen keräys on tehty. Sen lisäksi, että lähes jokaista taloutta kohtuullisella etäisyydellä on paperin, kartongin, lasin ja metallin keräyspisteet ja myös entistä tiheämmin muovikeräystä, myös isomman jätteen kiertoon saaminen on helppoa.

Taajaan asutussa Varsinais-Suomessa "kaatopaikat" eli jäteasemat ovat sellaisella etäisyydellä, ettei niiden vuoksi tarvitse tuntikausia ajella.

Vaikka asiat on järjestetty kuin manulle illallinen, silti joukossamme on niitä, joiden mielestä viiden metrin matka roskikselle on ylivoimainen taival viedä juomapurkki tai pikaruokapakkaus. Monelle elektroniikkaromusta luopuvalle tuntuu olevan kohtuutonta kuskata tavarat järjestettyyn kierrätykseen — mieluummin ajellaan hämäriä metsäteitä pitkin ja dumpataan tavarat autosta ojanpenkalle.

Tuskin kenelläkään niin paljon on pokkaa, että kärräisi kirkkaalla päivänvalolla vanhat tulostimet, telkkarit ja videonauhurit yksityistien varrelle. Ihan samanlaista toimintaa harjoittavat ne, joilla on pakonomainen tarve kipata rakennusjätteet ja öljykannut hyötyjätekeräyspisteelle, jonne ne eivät missään tapauksessa kuulu.

Millaista mielihyvää tuottaa se, että jättää tavaransa toisten korjattavaksi ja myös toisten maksettavaksi? Jos haluaa roskastaa ympäristöä, oikea paikka on oma koti. Kaatakaa sottapytyt omiin nurkkiinne ne risat sähköhellat, tyhjät uretaanipatruunat ja pirstaleiksi menneet ikkunalasit ja opettakaa lapsillennekin, että tyhjän sipispussin paras paikka on makuuhuoneen lattialla, purukumit ja nuuskapussit kannattaa liimata jääkaapin oveen ja limupullon voi rikkoa vaikka oman vessan pyttyyn. Saakaa vapaasti kiksejä touhuistanne, mutta älkää tulko toisten nurkkia sotkemaan!

Rauli Ala-Karvia

Lue vanhempia pääkirjoituksia