Paikalliset | 08.12.2022 10:42

Oppilaiden yhteistyö kirjan kansien välissä

Jokilaakson koulun kirjastossa seisoo kourallinen kurdin kielen opiskelijoita kirja kädessään. Heidän opettajansa Kian Janein johdolla 21 koululaisista koostuvan oppilaan kirjoituksista ja piirtämistä kuvista on painettu kirja. Kirjan nimi on suomeksi käännettynä nimeltään Oppilaiden yhteistyö.

Liedossa Janeilla on 28 oppilasta. Hän opettaa työkseen kurdin, persian ja darin kieliä ala- ja yläasteen oppilaille.

—Olen kotikielen opettaja sekä koulunkäynnin ohjaaja, Janei selvittää.

Kurdin kielessä on aluekohtaisia murteita aivan kuten suomenkin kielessä. Jokaisessa kirjaan päätyneessä tarinassa on myös oma murre-vivahteensa, kun osa oppilaista puhuu murretta, joka on peruja esimerkiksi Iranin tai Irakin kurdialueelta.

Jokaiselta oma tarina kirjaan

5.-luokkalainen Perja Amin, 7.-luokkalainen Ronja Ramazani sekä 4.-luokkalaiset Arvin Azizi sekä Kazhwan Karimi kertovat tekemistään kirjoituksista ja piirroksista kirjassa.

—Tarinani kertoo isäni syntymäpäivästä. Hän meni töihin ja tullessaan takaisin, yllätimme hänet äidin ja siskon kanssa, Perja Amin kertoo.

Ronja Ramazani puolestaan teki kirjaan runoja sekä piirsi taitavasti anime-tyylisiä kuvia.

—Runossa on tyttö, jolla on erilaisia tunteita, kuten iloa, vihaa ja surua, hän kertoo.

Arvin Azizin eläinaiheinen tarina sijoittui tivoliin.

—Mies oli lähdössä tivolille, mutta hänellä ei ollut rahaa. Tivolissa oli sääntö, jos sinulla on koira, pääset sisään. Hän löysi koiran ja antoi sen tivolin omistajalle. Tämä vei koiran häkkiin, jossa leijona melkein söi sen. Häkkiin tuotiin kuitenkin lihaa ja leijona teki kynsillään lihasta paloja ja antoi ne koiralle, hän kertoo.

Kun Arvin Azizin tarinassa oli onnellinen loppu, tarjosi Kazhwan Karimin tarina opetuksen.

—Kaksi poikaa oli parhaat ystävät ja he päättivät mennä kauas metsään. He laittoivat reppuun ruokaa ja juomaa. Oli kaunis päivä ja metsässä oli perhosia ja kukkia. He istuivat ja juttelivat. Sitten metsästä kuului ääni ja pojat näkivät karhun. Se tuli lähemmäs ja toinen pojista kiipesi puuhun. Maahan jäänyt poika pelkäsi, eikä hengittänyt. Karhu luuli pojan kuolleen ja lähti pois. Kaveri tuli alas puusta ja kysyi, mitä karhu kuiskasi toisen pojan korvaan. Poika kertoi, että karhu sanoi, että älä ole semmoisen kaveri, joka ei auta kaveria, vaan pakenee.

Kahden kielen opiskelua

Opettaja Kian Janei kertoo kirjaprojektin olleen pitkä. Hän keskusteli lasten vanhempien kanssa siihen ryhtymisestä ja sai iloisen vastaanoton. Janei ajatteli aluksi painavansa kirjan Irakissa, mutta löysi lopulta Ruotsista sopivan kirjapainon.

Kurdin kielen opiskelu yhdessä suomen kielen kanssa on oppilaiden mukaan haastavaa.

—Meidän pitää erikseen opetella kirjoittamaan oikealta vasemmalle, Ronja Ramazani kertoo.

—Ja ekaluokalla piti osata lukea kurdin kieltä ja samalla suomen kieltä, Perja Amin sanoo.

—Usein, kun lapset tulevat kouluun, on heidän kotikielensä vahva ja suomi heikko. Sitten tilanne muuttuu jossain vaiheessa toisin päin ja suomen kielestä tulee vahvempi ja kotikieli heikkenee, Kian Janei selvittää.

Kirja saatavilla kirjastosta

Nyt kirja on valmis ja se löytyy myös Liedon kirjastosta.

—Liedon kirjasto otti sitä kolme kappaletta, yläaste kaksi ja meidän Jokilaakson koulu kaksi kappaletta. Lisäksi myös myymme kirjaa, Janei sanoo.

Tulevaisuudessa hän pitää mahdollisena, että kirja voitaisiin kääntää myös suomen kielelle, jotta kirjoitukset voisivat olla kahdella kielellä rinnakkain.

Kulttuurien rinnak-
kaiselo on muutenkin ollut esillä Jokilaakson koulussa.

—Viime vuonna teimme koulussa omat uuden vuoden juhlat koko koululle. Lapset laittoivat kurdien juhla-asut päälle ja jaoimme karkkia kaikille. Kurdien uutena vuotena maalataan munia ja kasvatetaan rairuohoa. Tässä on yhtäläisyys suomalaiseen pääsiäiseen, Janei päättää.

Ina Virtanen