Paikalliset | 09.11.2023 16:35

Arjen askareet parasta aktivointia ikäihmisille

Doris Mononen kokkaa itse useamman kerran viikossa. Taustalla Mari Himanka.

Lietolainen Doris Mononen, 89, avaa jääkaappinsa oven, nostaa perunat ja porkkanat esille. Veitsi käteen ja kuorimaan. Tänään valmistetaan soppaa.

—Ruuanlaitto tulee takaraivosta. Olin 13 vuotta kotona, kun lapset olivat pieniä. Halusi tai ei, siihen aikaan täytyi laittaa ruoka itse. Ei ollut valmisruokia tai käyty ulkona syömässä, Mononen sanoo.

Nykyään ruokaa ei välttämättä tarvitsisi itse laittaa, mutta Mononen on pitänyt sitä tärkeänä. Ensinnäkin siten pystyy päättämään, mitä syö. Toiseksi ruuanlaitto tuo päivään mukavaa tekemistä.

Itse laitetun ruuan tärkeydestä puhuu myös Liedon kaupungin liikunnanohjaaja Mari Himanka. Himanka vierailee Ikiliikkuja-hankkeen tiimoilta lietolaisten kotonaan asuvien ikäihmisten luona ja kannustaa heitä liikkumaan.

Ei ehkä tulisi ajatelleeksi, että loistavia liikkumismuotoja ovat juuri tavalliset kotityöt, kuten vaikka se ruuanlaitto.

—Omaiset tilaavat ehkä vähän turhan helposti vanhukselle ruokapalvelun. Vanhukselle olisi tosi tärkeää saada touhuta itse, jos se suinkin on mahdollista.

Ruuanlaiton ympärille syntyy huomaamatta monenlaista puuhaa: seisomista, kurottelua, kiertoja, ajatustyötä, tiskaamista, siivoamista.

—Kun laittaa valmisruuan mikroon ja ottaa pois, se ei paljoakaan aktivoi. Jos edes kerran viikossa tekisi itse ruokaa, olisi tosi hyvä, Himanka jatkaa.

Kokkaamisella on psyykkinen puolensa. Ikäihminen tuntee itsensä merkitykselliseksi, kun osaa, pystyy ja saa aikaiseksi.

Koko ruuanlaittoprosessista ei tarvitse selvitä yksin. Vähänkin on enemmän kuin ei mitään.

Paitsi kokkailu myös yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeitä, Himanka muistuttaa. On ihana kohdata ruokapöydän ääressä: syödä ja jutella.

Kauppaan vaikka joka päivä

Liikunnanohjaaja Mari Himanka neuvoo Doris Monosen nojaamaan olohuoneen seinää vasten.

—Nosta oikea käsi ylös, ihan suoraksi, ja sitten vasen. Nyt molemmat kädet ylös, Himanka opastaa.

—Kuuletkos, hän on kova käskyttämään, Mononen vitsailee.

—Mutta hyvä niin. On tärkeää, että hän saa meidät jumppaamaan. Mari on sellainen tsemppaaja.

Kaikenlainen vetreyttäminen on hyväksi. Mononen käyttää rollaattoria tukenaan.

Vettä pitää juoda paljon, sillä nesteytys on hyväksi aivoille ja koko keholle. Himanka kertoo, että jotkut välttävät veden juontia, jottei tarvitse rampata niin usein vessassa.

—Mutta vessassa käynti on hyvää liikuntaa. Pitää olla tyytyväinen, kun pääsee itsenäisesti menemään vessaan, Himanka painottaa.

Liikuntahetken ei tarvitse olla sen ihmeellisempi suoritus. Ei tarvitse lähteä erikseen kuntosalille tai pururadalle, vaan vaikka roskien vienti tai kauppareissu ovat moiseen hyviä.

—Kannattaa käydä kaupassa vaikka joka päivä. Saa liikuntaa ja mieli virkistyy ihan varmasti, kun lähtee ulos.

Doris Monosellekin viikoittainen ruokakauppareissu on tärkeä. Mieli tekisi kierrellä kaupoissa enemmänkin, kunpa vaan selkä ei vihottelisi niin paljon.

—Kun juttelen pojilleni, että tarvitsen jotain, he käyvät sen ostamassa. Ajattelevat, että minulle ei tule vaivaa, kun ei tarvitse ostoksille lähteä. Mutta minä haluaisin nimenomaan itse käydä kaupoilla, Mononen sanoo.

Maria Suomi