Pääkirjoitus | 02.10.2025 09:34

Vain muutos on pysyvää

Onko niin: on paras eessä päin/Toivon näin mä mielessäin/ Vai onko niin: tie ei vie huomiseen/ Kaikki jää vain ennalleen, lauloi Georg Ots Muuttuvat laulut -laulussa Raino Lehtisen sävelin ja Tuula Valkaman sanoin.

Paimion rovastikunnan alueella selvitetään Rova 2030 -seurakuntarakenneuudistusta. Tarkoituksena on turvata seurakuntien toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa. Paimion rovastikunnan seurakunnat ovat Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä, Salo ja Somero.

Jos vielä on käsitys, että "kaikki" kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, on käsitys jäänyt 1980-luvulle, jolloin yli 90 prosenttia suomalaisista oli kirkon jäseniä. Tämän vuoden alussa noin 62 prosenttia kuului kirkkoon. Lukumääräisesti se tarkoittaa 3,5 miljoonaa suomalaista. Suomen väkiluku on 5,6 miljoonaa henkeä.

Rova 2030 -hankkeen kuulemistilaisuus järjestettiin Liedossa tiistaina. Tilastojen mukaan Liedon seurakunnan jäsenmäärä vuonna 2024 oli noin 17.350 henkeä. Siihen nähden tiistain kuulemistilaisuus ei suurta väkimäärää kerännyt. Ehkä seurakuntalaiset kaipaavat ensin konkreettisia ehdotuksia, mitä uudistus tarkoittaisi käytännössä. Mitä se tarkoittaisi henkilökunnalle, mitä kiinteistöille, mitä palveluille?

Kirkolla on Suomessa liki tuhatvuotinen historia. Suomen vanhin tunnettu kirkko on Ravattulan keskiaikainen kirkko, joka on rakennettu 1100—1200-lukujen taitteessa. Historia näkyy myös seurakuntien omistamissa kiinteistöissä. Yksistään kirkot ovat satoja vuosia vanhoja. Paikalliset seurakuntalaiset ovat myös kiintyneet kirkkoihinsa. Muutoksiin suhtaudutaan epäillen.

Seurakuntien toiminnan kannalta ongelmana on jäsenmäärän vähentyminen ja kymmenien kiinteistöjen ikääntyminen. Mistä rahat toiminnan ylläpitämiseen? Mitä tarkoittaa uudistuminen? Säilyykö identiteetti uudistuksissa? Ja mikä on identiteetti tilanteessa, jossa maaseutu tyhjenee ja suuret kaupungit kasvavat muuttoliikkeessä.

Pekka Remes

Lue vanhempia pääkirjoituksia