Pääkirjoitus | 12.05.2022 07:24

Antaa tulla lunta tupaan

Edelliset pari kevättä on eletty kriittistä korona-aikaa, eikä viheliäinen tauti ole mihinkään kadonnut. Tänä keväänä akuutimpi huolta aiheuttava teema on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Suomi ilmaisee tahtonsa liittyä Natoon lähipäivinä, kunhan presidentti ja pääministeri saavat kantansa ilmaistua. Siitä on odotettu, oletettu ja pelätty alkavan Venäjän hybridivaikuttamisen. Ikään kuin ”kaikenlainen ilkeily” olisi aivan uusi, ennenkokematon asia.

Muistatteko vielä Suomen ja Venäjän ”lapsikiistat” vuodelta 2008? Talven 2015 turvapaikanhakijat Raja-Joosepin korpimailla? Verkkopankkeihin kohdistuneet kyberhyökkäykset ja desantti Johan Bäckmanin horinat? Suomessa ollaan tottuneita siihen, että oikukas ja väkivaltainen naapuri voi sekoilla mitä lystää, ja keinot puuttumiseen ovat Suomen sisäisiä. Voidaan pyytää nätisti, mutta sietäminen on tärkeämpää.

Tulevaisuus näyttää, miten suhtautuminen muuttuu Nato-jäsenyyden myötä. Suomen ulkopolitiikan pitkä linja — selviytyminen — alkaa olla taputeltu, ja edessä on aikuistuminen ja uuden linjan etsintä. Baltian maat ovat tässä Suomea edellä: ruma sana sanotaan siellä niin kuin se on.

Silti riesaa voi naapurin kiukuttelusta tänä keväänä ja jatkossakin tulla. Onneksi me olemme jo keväällä 2020 oppineet varautumaan melkein kaikkeen, kun ei sitä tiedä, mitä on tulossa. Keväällä 2020 oltiin kysymysmerkkeinä koronan edessä, Naton kanssa ollaan varmemmalla pohjalla.

Matti Lehtonen

Lue vanhempia pääkirjoituksia