Pääkirjoitus | 10.12.2020 08:26

Lastensuojelun pakkolomat kyseenalaisia

Lomautus-sanalla on ikävä kaiku. Uutisissa lomautukset ovat merkkisana ongelmista, jostain suuresta ja ikävästä, jonka maksumiehiksi tai -naisiksi joutuvat tavalliset työssäkävijät.
Periteisesti lomautukset ovat tarkoittaneet tehtaan tai tehtaiden hiljenemistä määräajaksi. Tilauskirjat ovat ohentuneet, kysyntä sakannut, kilpailukyky kärsinyt tai yhtiötä kohdannut jokin yllättävä, yksittäinen epäonni. Tänä vuonna lomautusuutisia on kuultu uusilta aloilta ja uusista yrityksistä: Finnairilta, VR:ltä, ravintolakonserneilta, hotelliketjuilta. Ja nyt myös kunnista.

Kunnan henkilöstöä lomautetaan yksinkertaisesta syystä: rahat palkanmaksuun uhkaavat loppua. Julkisten palveluiden tilauskirja on aina kannesta kanteen täynnä. Kunnan tehtävänä on tuottaa kuntalaisille ja paikalliselle elinkeinoelämälle palveluita, ja mikäli kysyntää ei ole, palvelua ei pidä tuottaa. Sen vuoksi kunnan työntekijöihin kohdistuvat lomautuksetkin ovat lopulta pois meiltä kuntalaisilta.
Opettajia on tarkoitus lomauttaa loppukesästä, mikä tarkoittaa käytännössä palkan leikkausta, eikä suoraan vaikuta kouluvuoden alkuun. Johtavat virkamiehet ovat lomautettuna kolme viikkoa, mutta vastannevat virkavastuulla puhelimeen silloinkin.

Erityisen hankalia lomautuspäätökset ovat sosiaali- ja terveyssektorilla. Vaikka hoivatyö ja suorittava hoito on rajattu lomautusten ulkopuolelle, esimerkiksi lastensuojelun tilauskirja ei ole ohentunut. Koronavuoden, kasvavan työttömyyden ja joulunajan myötä kunnallisen lastensuojelun tarve on vain kasvanut. Hankalaa on kuvitella tilanne, jossa lastensuojelun työntekijä pyytää asiakkaitaan odottamaan viikon tai pari. Historia osoittaa, että nopea reagointi on perheiden ja yhteiskunnan kannalta voittava vaihtoehto.

Matti Lehtonen

Lue vanhempia pääkirjoituksia