Pääkirjoitus | 24.01.2019 08:40

Teet niin tai näin, aina väärinpäin

Teiden ja katujen hoidosta riittää vuodenajasta riippumatta aina puhuttavaa. Jos on torjuttu talven liukkautta sepelillä, heti ensimmäisten kevätpäivien jälkeen sepeli pitäisi harjata pois, mutta ei niin, että siitä aiheutuisi pölyhaittaa.

Talvella jokainen on aurauksen asiantuntija, ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa arvioidaan aurauksen tapahtuneen väärin, väärään kellonaikaan, väärässä järjestyksessä tai sitten niin kovasti lumipölyä nostaen, että aura-autoa on vaikea ohittaa.

Lumikasoja ei saisi kadun varrella olla, mutta ei niitä saisi oikein poiskaan ajaa, koska joku tarvistee nukkumisrauhan joko päivällä, illalla, yöllä tai aamulla. Mutta joka hetki täytyy silti olla katujen lumettomia, kaikkien kadunvarsiparkkipaikkojen käytössä ja jalankulkuväylien sellaisia, että niillä voi kesätennareilla käpytellä.

Enää ei mennä huoltoaseman kahvilaan päivittelemään, miten ne kaikkein huonoimmat työmiehet pannaan ajamaan lumenpoistokalustoa. Nyt voi kotona purkaa pahaa mieltään someen, jos aamulla oli aura työntänyt lunta kadulta omaan liittymään tai jättänyt vastaavasti kadun auraamatta.

Teiden ja katujen kunnossapidon ei saisi maksaa mitään, mutta toisaalta kesäkeli pitäisi saada aikaan joka hetki. Meiltä puutuu suhteellisuudentajua. Ei kukaan urakoitsija voi pitää kalustoa ja työntekijöitä aina sen maksimitarpeen mukaan, vaan silloin täytyy priorisoida auraus- ja hiekoitusjärjestys. Ensin päätiet, sitten kokoojatiet, ja kaikkien viimeisinä ne vähäliikenteiset yhteydet, joiden varrelle muuttaessa luulisi jo tietävän, että sinne ei tiekarhu ensimmäisenä tule.

Tämän talven lumet ovat olleet ilmeisen helposti hallittavissa, koska isoja ongelmia ei normaaliliikenteelle ole koitunut. Liukkaus on rassannut lähinnä raskasta liikennettä, jonka on työlästä päästä liikkeelle risteyksistä tai selviytyä sellaisista pitkistä nousuista, joihin ei saa tarpeeksi vauhtia.

Suhteellisuudentajua tarvitaan paitsi keskustelussa, myös ajamisessa. Talvella on talvikeli.

Rauli Ala-Karvia

Lue vanhempia pääkirjoituksia