Paikalliset | 28.04.2022 08:05

Muistomerkille täytyi mennä vuorotellen — historiallinen työväen vappu Liedossa

Vaikka Olli-Matti Ahokas ei ollut poliittisesti aktiivinen ennen kuin muutti Lietoon, on hän aina lukenut paljon. —Raision kirjasto tuli nuorena tutuksi, hän kertoo.

Lieto —Valmistuin keskikoulu-pohjalta kansakoulunopettajaksi. En siis koskaan kokenut ylioppilasvappua, mutta työväen vappu on tullut tutuksi, kertoo lietolainen vasemmistoliiton 40-vuotinen kunnallisten luottamustehtävien aktivisti ja luokanopettaja Olli-Matti Ahokas kysyttäessä lietolaisen vapun vieton historiasta.

Vapun juhliminen aiheuttaa varmasti monille mielikuvia valkolakkien merestä, Havis Amandan lakituksesta ja keväästä täysin siemauksin (kirjaimellisesti) nauttivista opiskelijoista. Samalla moni unohtaa vapun pitkät perinteet työväen juhlana. Vuonna 1972 silloisen Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) toimintaan liittyneellä Ahokkaalla on vuosikymmenten kokemukset työväen vapun juhlinnasta ja ajasta, jolloin työväen vappukulkueiden pituuksia mitattiin parhaimmillaan kilometreissä. Ahokas muistelee olleensa jo vuonna 1973 mukana juhlimassa työväen vappua Liedossa. Ohjelmaan kuului vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä kokoontuminen Liedon hautausmaalla aamulla ennen siirtymistä Turkuun ja kulkueen mukana juhlapaikalle.
—Parhaimmillaan meillä oli muistomerkillä torvensoittaja ja kitaristi avustamassa, Ahokas muistelee.

—Tunnelma kirkkomaalla oli upea hyvällä ilmalla.


Poliittiset into himot esillä myös vapun juhlinnassa


Vuonna 1970 Raumalta opettajaksi valmistunut Ahokas ei ollut poliittisesti aktiivinen ennen muuttoaan Lietoon vuoden 1972 syksyllä. Hän liittyi mukaan työväenliikkeeseen aikana, jolloin yhteiskunnalliset jännitteet olivat vielä selkeästi nähtävissä jokapäiväisessa elämässä.
Ahokkaan muuttaessa Lietoon peruskoulu-uudistusta ajettiin läpi ja Lieto oli ensimmäisten kokeiluperuskoulualueiden joukossa. Tämän seurauksena poliittiset intohimot olivat pinnalla. Valmistelevia tilaisuuksia ja vankkaa vastustusta oli oppi- ja peruskoulujärjestelmissä.

Samoin ammattiyhdistyspuolella vaikuttivat hänen mukaansa vahvasti poliittiset intohimot. Esimerkiksi vuonna 1973 opettajayhdistyksen hallituksen muodostuksen yhteydessä kaikki vasemmistolaistaustaiset olivat jäämässä hallituksen ulkopuolelle. Ahokas loukkaantui tapahtuneesta ja jäi pois AY-toiminnasta.
—Silloin saattoi myös mennä vanhempien kanssa poliittisia suksia ristiin, hän kertoo ajasta.

Poliittiset erimielisyydet olivat vahvasti esillä myös työväen vappujuhlinnassa. Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) ja SKDL:n yhteiset vappujuhlat eivät tulleet tuohon aikaan kuulonkaan ja työväenliikkeiden kilpailu näkyi esimerkiksi siinä, että muistomerkillä haluttiin käydä eri aikoihin. Samaan aikaan muistomerkille ei voinut mennä myöskään SKDL:n sisäinen enemmistö ja vähemmistö.

—Yliskulman SKP:läiset halusivat käydä aina ensin muistomerkillä, Ahokas muistelee.
Myöhemmin SKDL:n sisäinen hajaannus hiipui ja muutenkin työväenliikkeiden välinen kisailu laantui. Ahokas on tästä tyytyväinen, sillä jako oli hänestä kuluttavaa ja turhaa. Jopa vuosikokousten alla jouduttiin laskemaan poliittisia voimasuhteita.


Tänä vuonna marssitaan taas Turussa


Nykyään työväenyhdistykset järjestävät yhteisen vapputapahtuman muistomerkillä joka vuosi. Puhujat ovat vuorokeväisin joko vasemmistoliitosta tai SDP:stä. Tämä vuorottelu on Ahokkaan mukaan toiminut todella hyvin. Tänä vuonna Turussakin järjestetään jälleen perinteinen vappujuhla koronan aiheuttaman parin taukovuoden jälkeen. Vaikka vappuna lähtee kaksi työväen kulkuetta eri paikoista, marssivat ne lopulta samaan paikkaan.
—On hienoa olla taas mukana, Ahokas kommentoi tulevaa vappumarssia.
—Siellä pyörii toivottavasti meitä vanhoja partoja, joita on aina mukava nähdä.

Nuutti Ruokangas