Paikalliset | 16.02.2023 13:23

"Nyt uskallan olla enemmän oma itseni"

Lietolainen Eija Heikkilä, 62, yllätettiin täysin viime juhannuksena. Hänen tyttärensä Johanna Alho ja Susanna Alhonkoski tunnustivat ilmoittaneensa äitinsä mukaan televisio-ohjelmaan.

—Ohjelmaan osallistumisen piti olla minulle yllätys, mutta tuotantoyhtiö ei halunnut ottaa riskiä, siispä lupaani kysyttiin puhelimitse, Eija Heikkilä kertoo.

Eija vastasi myöntävästi tuotantoyhtiön kyselyyn sarjaan osallistumisesta. Näin hän päätyi kahdeksan suomalaisen joukkoon, jotka ovat nyt mukana Nelosella esitettävällä Nyt jos koskaan -ohjelman toisella tuotantokaudella. Ohjelmassa toteutetaan jaksojen päähenkilöiden unelmia ja matkassa mukana ovat julkisuudesta tutut unelmaoppaat.

Heikkilä ei ole ensimmäinen lietolainen, joka on mukana kyseisessä sarjassa.

—Sauli Alipirjelä oli mukana ensimmäisellä kaudella. Tunnen hänet ja hän on hoitanut tyttöjä pienenä päiväkodissa. Ehkä hänen kauttaan tytöilläkin lähti ajatus ilmoittaa minut mukaan ohjelmaan, hän pohtii.

Perhe auttaa jaksamaan

Eija Heikkilän elämäntarinalla on varmasti ollut syynsä siihen, miksi hänet haluttiin mukaan ohjelmaan. Kohdatuista vaikeuksista huolimatta hän on elänyt elämää positiivisella ja valoisalla asenteella. Heikkilä on sairastanut kroonista munasarjasyöpää 14 vuoden ajan.

—Viiden sairastetun vuoden jälkeen enää harva on hengissä. Aloitin hiljattain seitsemännet hoidot, hän kertoo.

Suurta surua aiheutti myös Heikkilän puolison pois nukkuminen kolme vuotta sitten. Tämä tapahtui tasan kaksi kuukautta Eijan oman äidin kuoleman jälkeen.

—Arska lähti ”saappaat jalassa”. Meillä ei ollut minkäänlaista ennakkoaavistusta siitä, mitä voisi tapahtua.

Viime vuodet ovat siis olleet eloa syövän ja surun kanssa. Suru kuitenkin muuttaa ajan kuluessa muotoaan. Elämä jatkuu. Eija Heikkilällä on tärkeä tehtävä kolmen lapsenlapsen mummin ominaisuudessa. Perhepiiri on tiivis tytärten, lastenlasten ja vävyjen kanssa. Lisäksi hän on hoidoistaan huolimatta edelleen työelämässä.

—Haluan antaa saamaani rakkauden määrää takaisin sanoina ja tekoina. Olen onnellinen ja ylpeä lapsistani.

Sielujen sympatiaa

Ohjelman kuvaukset järjestettiin neljän päivän ajan viime syksynä.

—Lähdin aamulla ovesta ulos tyttöjen ja matkalaukun kanssa tietämättä mitään tulevasta.

Ainoastaan Heikkilän tyttäret tiesivät päivien ohjelmasta, mutta tietoa ei tihkunut äidille saakka. Päin vastoin, he huijasivat Eijaa kertoen, että hän osallistuisi bikini fitness -kisoihin tai hyppäisi benji-hypyn.

—Mietin myös, kuka olisi unelmaoppaani. Mitä, jos en tunnistaisi häntä. Ajattelin, että tuskin silti tämän ikäiselle mitään tubettajaa laitetaan, Heikkilä naurahtaa.

Kuinka ollakkaan, unelmaoppaaksi paljastui laulaja Arja Koriseva.

—Olen käynyt Arjan konserteissa. Kun vihdoin tapasimme kuvauksissa, oli se sielujen sympatiaa. Olen kova likka itkemään ja nauramaan ja Arja on samanlainen ihminen.

Heikkilän mukaan häntä ja unelmaopasta yhdistivät monet asiat.

—Molemmat ovat sairastaneet syöpää ja molemmat ovat perhekeskeisiä ja lapset ovat meille tärkeitä.

Eija 2.0

Suuren kuvausryhmän keskellä oleminen tuntui Heikkilälle vieraalta. Oli suurta hemmottelua päästä päivittäin maskeerattavaksi, samalla kun kaksi kuvaajaa, äänittäjä, ohjaaja, apuohjaaja, tuottaja ja tuotantosihteeri häärivät ympärillä. Juontaja Sami Kurosesta puhumattakaan.

—Olen ihan tavallinen suomalainen ihminen. Mielessä pyöri ajatus, miksi juuri minä?, Heikkilä kertoo.

Kuvaukset kuitenkin kasvattivat uskallusta olla enemmän oma itsensä. Kysymys vaihtoi muotoaan, miksen juuri minä?

Neljän päivän kuvaukset on nyt saatu mahdutettua noin 42-minuuttiseen jaksoon. Heikkilän tähdittämä Nyt jos koskaan -jakso nähdään televisiossa Nelosella maanantaina 20.2. kello 20. Jaksoa hän aikoo katsoa yhdessä kaveriporukka ”Ärrien” kanssa.

—Olemme ystäväporukka, joka tutustui Liedon nuorisoseuran kautta. Meitä on yhteensä yhdeksän henkilöä katsomassa ja juhlistamassa tilaisuutta luonani.

Ohjelmaan osallistuminen on antanut voimaa tulevaan.

—Kun syöpähoidot alkoivat uudelleen, pääsi minulla Tyksissä itku. Mutta sitten aloin katselemaan valokuvia syksyn kuvauksista. Niistä saa uutta puhtia. Nyt minulla on jotain kerrottavaa. Uskallan myös olla enemmän oma itseni. Aiemmin valokuvissakin saatoin olla tyynyn takana piilossa, mutta en enää. Eija 1.0 on nyt Eija 2.0 — ehkä jopa enemmän.

Ina Virtanen