Paikalliset | 18.03.2021 08:58

Sarastuksesta saa apua päihde- ja mielenterveysongelmiin

Sarastuksesta saa apua päihde- ja mielenterveysongelmiin

Päihdesairaanhoitaja Päivi Järvinen ja psykiatrinen sairaanhoitaja Petteri Naaralainen työskentelevät työparina Liedon keskustassa Sarastuksen talossa. Työssään he aloittivat viime elokuussa.

Liedon mielenterveys- ja päihdeyksikkö toimii Hyvättyläntiellä Sarastuksen talossa. Viime vuoden elokuussa talossa työnsä aloittivat psykiatrinen sairaanhoitaja Petteri Naaralainen ja päihdesairaanhoitaja Päivi Järvinen. He toimivat työparina, vaikka toinen tekeekin mielenterveystyötä ja toinen päihdetyötä.
—Kuulumme mielenterveys- ja päihdeyksikköön sekä terveydenhuollon organisaatioon. Olemme kuitenkin fyysisesti eri rakennuksessa terveyskeskusta vastapäätä tien toisella puolella, Päivi Järvinen sanoo.
Työ Sarastuksessa on laajalti yksilövastaanottoa omissa työhuoneissa. Potilaat saapuvat joko lääkärin lähetteellä tai omalla ajanvarauksella. Heitä saapuu myös jonkin verran sosiaali- ja terveysalan toimijoiden lähettäminä, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden tai lastensuojelun kautta.
Molemmat sairaanhoitajat vierailevat tarpeen vaatiessa myös Marttilassa ja Koskella, sillä molemmat kunnat ostavat päihde- ja mielenterveyspalvelut Liedolta.

Apua erilaisiin ongelmiin

Ennen kuin mielenterveys-nongelmiin voi saada psykiatriselta sairaanhoitajalta apua, on mahdolliseen päihdeongelmaan ensin tartuttava.
—Päihdesairaanhoitajan vastaanotto on alle 65-vuotiaille suunnattu yksilövastaanotto, jonka lisäksi tapaan korvaushoitopotilaita, Päivi Järvinen sanoo.
Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä on, että potilaalla on motivaatio tehdä muutos. Tilannetta lähdetään avaamaan kysymyksillä ja kartoituksella.
—Millainen ongelma on, mitä siihen liittyy ja mitä konkreettista apua siihen halutaan.
Taustalla oleva ongelma, kuten esimerkiksi alkoholiongelma, voi olla hyvin vakava asia potilaan terveyden kannalta. Asiakassuhteiden kesto voi olla jopa vuosia.
Päihdesairaanhoitajaan verrattuna psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamiset ovat lyhytaikaisia. Niiden tulee sisältyä maksimissaan viiteen käyntikertaan.
—Riippuu siitä, mikä potilaan ongelma on. Toisissa tapauksissa, kun potilaalla on elämässä kriisi, tarjoamme sen kohtaamiseen turvallisen paikan. Pohdimme yhdessä, mitä apua hän tarvitsee, Petteri Naaralainen selvittää.
Jos kyse on masennuksesta tai ahdistuksesta, lähdetään asiaa selvittämään yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa.
—Täällä ei määrätä lääkkeitä, joten kyse on arvioinnista. Suurempien linjojen lisäksi on myös paljon muita asioita, joiden takia tänne voi tulla, Naaralainen sanoo.
Viisi tapaamista siis riittää akuuttiin tilanteeseen, sen arviointiin sekä pohdintaan.
—Hoito- ja terapiasuhteeseen se ei riitä, mutta tässä kohtaa se ei ole tarkoituskaan.
—Meillä on hyvä yhteistyö lääkäreiden kanssa. Päihdevastuulääkäri on esimerkiksi paikalla kerran viikossa yhden aamupäivän ajan, Päivi Järvinen sanoo.
Yhteistyö on toimiva myös muiden sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Terapian aloittaminen tarvitsee kuitenkin motivaatiota potilaalta.
—Teemme tässä arvion, josta edetään lääkärille. Sen jälkeen erikoislääkäri tekee vielä arvion, Petteri Naaralainen sanoo.

Korona rajoitti kontakteja

Sarastuksessa asioi myös nuoria, alle 18-vuotiaita potilaita.
—Vastaanotolleni ei ole alaikärajaa. Esimerkiksi poliisin Ankkuri-tiimin kautta luokseni tulee nuoria, Päivi Järvinen kertoo.
Psykiatrisen sairaanhoitajan pakeille ei puolestaan alaikäisenä tulla. Heidät ohjataan automaattisesti perheneuvolan puolelle.
Kannabiksen käyttö näkyy sekä psykiatrisen sairaanhoitajan että päihdesairaanhoitajan työssä.
—Se on selkeästi nuorempien, alle 40-vuotiaiden päihde. Nykynuoret eivät juuri alkoholia käytä. Tiedon lisääminen nuorilla olisi paikallaan. Jo yksi kokeilu voi vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen jo ajokortin hankinnassa tai armeijan käymisessä, Päivi Järvinen kertoo.
Koronapandemialla on ollut välillisiä vaikutuksia molempien työhön.
—Se ei näy ehkä niin dramaattisesti kuin voisi ajatella, mutta vaikuttaa toki toisiin ihmisiin, Petteri Naaralainen kertoo.
—Kaiken kaikkiaan korona lisäsi päihteiden käyttöä. Se voi olla peräisin esimerkiksi työtilanteen muutoksesta, kuten työttömyydestä. Myös etätyöt mahdollistavat sen, ettei aamuisin tarvitse lähteä töihin autolla, Päivi Järvinen kertoo.
Järvinen tekee työssään myös ajokorttiseurantaa.
—Lääkäri päättää ajokorttiseurannasta. Se on voinut tulla poliisin määräämän ajokiellon jälkeen. Minun luonani tilannetta seurataan laboratoriokokein, puhallutuksin ja keskustelemalla.
Pitkässä juoksussa myös harrastusten ja sosiaalisten tilanteiden vähentyminen koronaepidemian myötä on vaikuttanut potilaisiin.
—Se näkyy arjessa ja ahdistuneisuudessa. Mitä vähemmän sosiaalisia tilanteita on ollut jo aiemmin, sitä kovemmin tilanne iskee päälle, kun viimeisetkin kanssakäymiset loppuvat, Naaralainen sanoo.
—Ratkaisukeskeisesti yritämme miettiä korvaavaa tekemistä, ettei asiakas käyttäisi esimerkiksi alkoholia. Nyt tosin tilalle ei voi miettiä esimerkiksi kuntosalia tai tiettyjä liikuntamuotoja, Päivi Järvinen toteaa.
Perusajatus mielialan nostamiseksi löytyy luonnosta ja liikunnasta. Liedossa mahdollisuuksia riittää ilman sosiaalisiakin kontakteja. Paljon viime aikoina esillä ollut ulkonaliikkumiskielto ei saa työn näkökulmasta kannatusta kummaltakaan sairaanhoitajalta.
Perusasioita korona ei kuitenkaan muuttanut.
—Tämä on paikka, josta pyytää apua, ja jossa kuunnellaan, Naaralainen toteaa.
Oli sitten kriisi, ahdistus tai masennus, löytyy niihin sopivaa apua. Kiireellisemmät asiat hoidetaan päivystyksessä. Toki niiden seuranta ja jälkihoito voivat viedä potilaan Naaralaisen ja Järvisen vastaanotoille myöhemmin.

Ina Virtanen

 

Ole ensimmäinen, joka kommentoi.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.