Paikalliset | 21.01.2021 08:31

Pala koralliriuttaa omakotitalon olohuoneessa

  • Kettukala (keltainen) vaihtaa väriään vaaran uhatessa.

  • Lietolainen Toni Mäkiperen mielestä merivesiakvaarioharrastuksen ydin on runsaan lajiston seuraamisessa. Mäkiperen akvaariossa lajeja on satoja.

  • Vankiliero (alla) ja kettukala.

  • Purjevälskäri syö mervesiakvaarion puhdistukseen kasvatettavaa levää mielellään.

  • Katkaravut toimivat merivesiakvaarion jätelaitoksena.

  • Ruokinta-aikana on säpinää. Taustalla vuokkokaloja, etualalla viilarikala ja kettukala.

  • Säppikala vaihtaa väriään taustamaiseman mukaan.

  • Vankiliero.

Lieto Mitä tulee mieleen sanasta akvaario? Sameanvihreä, vähän liejuinen ja leväinen 80-luvun lasikuutio, jonka tetraparvi kuolee kuukauden välein liialliseen ruokintaan tai hajonneeseen vesipumppuun?
Tuo ennakkokäsitys murenee yhdellä silmäyksellä Toni Mäkiperen olohuoneessa Liedossa. Mäkipereellä on ollut pikkupojasta asti akvaario. Kun perhe muutti kymmenisen vuotta sitten Lietoon, tuli samalla ajankohtaiseksi uuden akvaarion hankinta.
—Perinteinen makeanvedenallas näytti aika tylsältä. Törmäsin internetissä merivesialtaisiin, jotka näyttivät aivan toisenlaisilta. Ensimmäisen, 150-litraisen suolaisen veden akvaarioni ostin käytettynä muistaakseni vuonna 2012, Mäkipere kertaa.
Nälkä kasvaa syödessä, ja Mäkiperen nykyisen merivesiakvaarion tilavuus on 600 litraa. Altaan 28-asteisen veden suolapitoisuus on 25—28 promillea, eli suolaa on vedessä 25 grammaa litraa kohden. Vesi on luonnollisesti akvaarion olennaisin elementti, mutta varsinainen syy akvaarion pitämiseen on sen hulppean monimuotoinen eliöstö. Erilaisia lajeja — kaloja, äyriäisiä, nilviäisiä, leviä, sieniä, koralleja ja pienempiä mikrobeja — mahtuu 600 litraan ainakin kymmeniä, todennäköisesti satoja. Koralliriuttoja pidetään lajikirjoltaan maapallon monipuolisimpina biotooppeina. Hyvin hoidettu merivesiakvaario on pieni pala koralliriuttaa lietolaisessa omakotitalossa.

Alussa on vain vettä ja kiveä

Kun merivesiakvaariota perustetaan, ei saa olla kiire. Suolaisen veden akvaariot ovat kokonaan lasisia toisin kuin makean veden altaat. Hiekan, veden ja sopivan suolaseoksen jälkeen akvaarioon lisätään ”elävää kiveä”. Mitäs, mitäs?
—Elävä kivi on kalkkikiveä tai muuta huokoista kiviainesta, jonka lukemattomissa huokosissa on oma eliöstönsä. Sopivassa elin-nympäristössä eliöstö alkaa lisääntyä ja kasvaa. Kiven mukana akvaarioon saadaan ikään kuin biopankki, akvaarion biotoopin perusta. Siellä on aina yllätyksiä, yleensä positiivisia ja toivottuja, mutta välillä kiven mukana voi tulla myös hankalampia vieraita. Esimerkiksi kiven sisällä elävä mantisrapu voi kasvaa 15-senttiseksi, ja kasvaessaan se tappaa akvaariosta kaikki muut eläimet. Mantisravun raajojen iskuvoima riittää rikkomaan akvaarion lasin tai murtamaan luita ihmisen kädestä, Toni Mäkipere valaisee.
Akvaarion perustamisen jälkeen odotellaan, mielellään muutama kuukausi, mutta joskus jopa vuoden verran.
—Eihän sellainen akvaario, jossa on vain hiekkaa ja kiviä, näytä kovin hienolta. Mutta odotus palkitaan; vasta-alkajat räpläävät ja säätävät akvaarioitaan usein liikaa etenkin alkuvaiheessa, vaikka paras ratkaisu olisi antaa sen olla rauhassa ja vakiinnuttaa tilanne.

Erillisessä ala-altaassa on yksinäisen koralliahvenen lisäksi leväkasvustoa ja pieniä selkärangattomia. Ne toimivat biopuhdistamona, jonka kautta pääaltaan vesi kiertää kuljettuaan ensin mekaanisen puhdistimen ja suodattimen läpi. Tärkeää työtä merivesiakvaarion puhtaanapidossa tekevät myös katkaravut, jotka putsaavat etenkin altaan pohjaa orgaanisesta aineksesta. Korallit taas ottavat ravinteitaan pääasiassa vedestä ja puhdistavat sitä samalla. Kalat syövät leväkasvustoja tai pieniä selkärangattomia. Tasapainoinen merivesiallas ei juuri huolenpitoa vaadi.
—Vettä vaihdetaan silloin tällöin, noin 10 prosenttia kerrallaan. Liedossa on hyvälaatuinen vesi, jota ei tarvitse erikseen desinfioida.
Merivesiakvaariossa noudatetaan trooppisten vesien vuorokausirytmiä. Valaistuksen automaatio on tärkeä ja arvokas osa toimivaa biotooppia.
—Akvaario itsessään ei ole kovin kallis, mutta laadukas valaisin maksaa helposti 400—500 euroa, itsekin merivesiakvaarioihin liittyviä tarvikkeita ja eliöitä maahantuova Toni Mäkipere valaisee.

Lajikirjo on huikea

Mutta ne lajit! Erakkorapu kuljeskelee löytämänsä kotilonkuoren sisällä, pohjahiekasta huojuvat putkimadot vilahtavat piiloon hipaisusta, meritähtiä on muutaman millin mittaisista 45-senttisiin, eri värisiä koralleja huojuu virtauksen mukana siellä täällä ja luontodokumenteista tutut värikkäät tai väriään vaihtavat kalat uiskentelevat eestaas. Kotiloita ja simpukoita  Mäkiperen akvaarion sadoista lajeista vain osa on miehelle itselleen tuttuja. Lajeja tulee kivien ja kalojen kylkiäisinä, koralleja taas voidaan levittää akvaariosta toiseen ikään kuin ymppäämällä. Korallista lohkaistaan pieni fragmentti, joka kiinnittyy kiveen ja alkaa kasvaa uudessa ympäristössä. Varsinaiset kalat tulevat Suomeen pääosin Hollannista, ja ovat peräisin valtamerten kalankasvatuslaitoksista. Villinä pyydystettyjä kaloja ei ainakaan Suomessa enää nykyään ole.
Kalalajit esiintyvät luontaisesti siellä, missä korallitkin. Suosittuja ovat ainakin Australian ja Oseanian alueiden valtamerikalat. Kalojen hinnat vaihtelevat lajien ja koon mukaan, mutta esimerkiksi keskikokoinen purjevälskäri voi maksaa yli 50 euroa. Rahalle saa myös vastinetta: samainen purjevälskäri voi elää jopa 20-vuotiaaksi.
—Värikkyys on iso osa merivesialtaiden viehätystä. Makean veden kaloihin verrattuna nämä ovat aivan toisesta maailmasta. Merivesialtaan eliöstön seuraaminen on mielenkiintoista ja usein yllättävää, Mäkipere päättää.

Matti Lehtonen

Ole ensimmäinen, joka kommentoi.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.