Paikalliset | 22.10.2020 08:29

Halutaan: hengellinen ja hallinnollinen muutosjohtaja

Halutaan: hengellinen ja hallinnollinen muutosjohtaja

Littoislainen Mari Leppänen, 42, työskentelee nyt Turun arkkihiippakunnassa hiippakuntadekaanina. Uusi Turun piispa aloittaa työssään helmikuussa, ja Leppänen on yksi neljästä ehdokkaasta.

Littoinen —Se on tullut viime kuukausien aikana selväksi, ettei kyse ole minusta, vaan siitä, minkälaista kirkkoa ja hiippakuntaa tulevaisuudessa halutaan rakentaa, Mari Leppänen toteaa heti haastattelun alussa.
Liedon Littoisissa asuva Leppänen lupautui kesäkuussa mukaan Turun piispanvaaliin. Äänioikeutettuja on vajaa 1.200, pappeja ja maallikoita, ja he edustavat laajasti hiippakunnan hengellistä elämää. Vaalin ensimmäinen äänestys on marraskuun alussa, siis parin viikon päästä. Mikäli kukaan ehdokkaista ei saa yli puolia äänistä, kahdesta eniten ääniä saaneesta äänestetään joulukuun alussa. Piispaksi haluavat hiippakuntadekaani Leppäsen lisäksi Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen, Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka ja Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala.

Kirkko ei ole sisäpiirin asia

Piispa on hiippakuntansa hallinnollinen ja hengellinen johtaja. Mari Leppäsen tukijat kehuvat ehdokastaan verkkosivuilla vuolaasti: rohkea, pätevä, viisas, lämminhenkinen, nainen. Syvyys, laajuus, avoimuus. Miltä kuulostaa 42-vuotiaan Leppäsen omiin korviin?
—Ne tekstit nostavat punan poskille. Itsensä kehuminen on aina hankalaa, mutta onneksi ihana tukiryhmä hoitaa sen. Vaikka välillä melkein nolottaa.
Piispaksi ei kuitenkaan kukaan halua, jos ei usko tehtävästä selviävänsä. Leppänen pitää vahvuuksinaan hallinnollista osaamista, seurakuntaelämän tuntemusta ja innostavuutta. Mutta on henkilölläkin väliä.

—Piispan pitää pystyä puhumaan uskosta ja Jumalasta rohkeasti, tuoda toivoa myllertävän maailman ja seurakuntien arkeen. Hengellinen polkuni ei ole ollut helppo. Omaa teologista ajatteluani olen punninnut paljon, enkä hätkähdä ihan pienestä. Sitä miettii, voisinko olla samaistuttava hahmo monelle seurakuntalaiselle
Leppänen vihittiin vuonna 2012 papiksi, Suomen ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena. Herätysliikkeet vaikuttavat Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kokoaan suuremmalla painoarvolla, mikä heijastuu julkiseen keskusteluun vaikkapa avioliittokäsityksestä. Omaa kristillistä katsantoaan Leppänen kuvaa sanoilla ”avara kristillisyys, arkinen hengellisyys”. Mitä se tarkoittaa?
—Kirkko ei ole mikään pienen, oikeassa olevan sisäpiirin juttu. Jeesus meni aina nuotiopiirin ulkopuolelle, kuunteli niitä, joiden ääni on hiljainen.

Hyveitä siis riittää, entä paheet? Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
—Olen joutunut opettelemaan paljon kärsivällisyyttä ja hitauden sietämistä. Kirkossa muutokset ovat tulevaisuusorientoituneelle hitaita. Yksityiselämässäni käyn jatkuvaa taistelua työhön ja teologiseen pohdintaan uppoutumisen ja perhe-elämän sovittamisen kanssa. Kun teini-ikäisellä on asiaa, hän ei odota.
Hiljaisuudesta ja levollisuudesta on tullut Leppäselle tärkeitä suureita. Niitä voi tavoittaa sunnuntai-iltaisin Littoisten kirkon jumalanpalveluksissa tai päivittäisillä uintihetkillä Littoistenjärvellä, molemmat kävelyetäisyydellä omasta kodista.

Piispa ohjaa kirkon murrosta

Kansankirkko on keskellä muutosta. Etenkin isoissa kaupungeissa väestöstä kuuluu kirkkoon alle puolet, eikä trendi ole laimenemassa. Maaseudun pienissä seurakunnissa jäsenistö vanhenee eikä uusia seurakuntalaisia synny entiseen malliin. Pienemmissä seurakunnissa henkilöstön palkkoihin saatetaan käyttää 100 prosenttia verotuloista. Toiminnan kehittämiseen tai vaikkapa rakennusten kunnostuksiin ei pelivaraa tällöin ole.
—Jäsenmäärän lasku ja sen vaikutukset ovat isoja kysymyksiä seurakuntatyön tulevaisuuden kannalta. Mihin meillä on varaa, mikä riittää? Murroksen keskellä vaarana on kirkon sisäänpäin kääntyminen ja sulkeutuminen. Piispan tehtävänä on piirtää realistista yleiskuvaa tilanteesta sekä tukea ja neuvoa seurakuntia muutoksessa. Kirkko ja seurakunta ovat tulevaisuudessakin merkittäviä paikallisen identiteetin rakentajia, Mari Leppänen uskoo.

Eikä kahden köyhän yhdistämisestä tule yhtä rikasta. Vakavaraisemmat seurakunnat taas eivät ilomielin tue pienempiään. Entisen valtionkirkon tulevaisuus nojaakin todennäköisesti entistä vähempiin neliöihin ja entistä laajempaan vapaaehtoisten joukkoon.
—Suomen evankelisluterilaisen kirkon koulutetut työntekijät ovat mahtava asia, mutta maailman mittakaavassa täysin poikkeuksellinen ilmiö. Köyhempi kirkko voi tehdä meille hyvää, viedä lähemmäs kristinuskon ydintä.
Koronakevään ja -kesän aikana iso osa kirkon tilaisuuksista peruttiin tai siirrettiin verkkoon. Verkkotyöllä oli merkitystä ja paljon katsojia, mutta kirkon tärkeä ulottuvuus on kohtaamisessa.
—Iso huoli on joulunajasta. Monille nimenomaan jouluun liittyvät tapahtumat ja tilaisuudet ovat tärkeitä kontakteja paikalliseen seurakuntaelämään ja kirkkoon. Tiedän, että seurakunnissa etsitään nyt vaihtoehtoisia tapoja esimerkiksi joululaulutapahtumien järjestämiseen.

—Ihmisen elämä on pitkä kotimatka. Jokainen pohtii matkan aikana elämänsä tarkoitusta, mistä olen tulossa ja mihin menossa. Erilaisia kriisejä tulee jokaisen elämässä vastaan pyytämättä. Suurissa kysymyksissä kirkko antaa vastauksia, muttei enää kaikille samoja. Mistään valta-asemasta tai arvojen yksinoikeudesta ei voida enää puhua.
Kaiken hallinnollisen ja hengellisen lisäksi piispan kasvot ovat omassa hiippakunnassaan kirkon kasvot. Vaaleihin liittyvissä paneelikeskusteluissa Leppänen noudattaa kokeneemman kollegan neuvoa: Puhu lyhyesti, yksinkertaista viestiä. Kukaan ei jaksa kuunnella pitkiä selostuksia.
—Siihen olen pyrkinyt, Leppänen hymyilee.

Matti Lehtonen

Minna Lumme | 22.10.2020 19:29

Arvostan Marin rohkeutta todella paljon. Sitä avoimuutta, jolla hän puhuu yhteydestä vanhoillislestadiolaiseen taustaan ja uskallusta kuulla oma kutsumuksensa. Toivoisin, että se rohkeus valaisi toivoa ja uskallusta myös niihin ihmisiin, joiden on vaikeaa ottaa ensimmäinen askel kohti sydämessään kuulemaa totuutta. Koen, että Marin periaate avarasta kristillisyydestä ja arkisesta hengellisyydestä saattaa kutsua takaisin kirkon pariin niitäkin, jotka ovat ahtauden ja yksin jättämisen vuoksi jättäneet kirkon. Tänään moni ihminen kaipaa sitä yhteyttä.

Jukka Väisänen | 22.10.2020 13:42

Haluaisin piispan tehtävässä nähdä juuri tällaisen ihmisen, joka näyttää olevansa rohkea esimerkki meille kaikille muille. Ihmisen, joka jaksaa toimia lähimmäisenrakkauden sanansaattajana ja puolustajana. Ihmisen, jonka kanssa voidaan rakentaa siltoja eri näkökulmien ja erilaisten ihmisten kesken.

Marja Pentikäinen | 22.10.2020 11:33

Oikein hyvä juttu ja haastattelu Marista, kiitos! Mari puhuu syvällisesti ja tärkeistä asioita. Hän katsoo kirkkoa ja sen toimintaa laaja-alaisesti ja rohkeasti - päivittää kirkon toimintaa ja työtä 2020 -luvulle. Juuri hänen kaltaistaan piispaa kirkko ja yhteiskuntamme tarvitsee.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.