Paikalliset | 23.09.2021 08:09

Varaisovanhemmat toimivat auttamisen halusta

Varaisovanhemmat toimivat auttamisen halusta

Lietolaiset Kirsti Saarinen, Lauri Kangas, Arja Aho sekä Lea Kuusisto ovat jo pitkään toimineet Liedossa varaisovanhempina.

Liedon seurakunta ja avoimet varhaiskasvatuspalvelut ovat järjestäneet Liedossa jo yli vuosikymmenen ajan varamummu- ja pappakerhon toimintaa.
— Periaate on se, että mummut ja papat toimivat ikään kuin tukiverkkona niille perheille, jotka muuttavat paikkakunnalle ja joilla ei ole täällä esimerkiksi isovanhempia lähellä, toimintaa vetävä varhaiskasvatuksenopettaja Ann-Katrin Silfver-Lehtinen kertoo.

Moni varamummu- ja pappa -toiminnassa mukana ollut vapaaehtoinen on tullut toimintaan mukaan eläkkeelle jäämisen jälkeen.
—Omat lapseni ovat aikuisia ja lapsenlapset jo isoja. Nyt varamummuna minulla on taas joku, jonka kanssa voin leikkiä ja askarrella, varamummu Arja Aho kertoo.

Työtä suurella sydämellä

Arja Aho, Kirsti Saarinen, Lauri Kangas ja Lea Kuusisto ovat kaikki vapaaehtoisia varamummuja ja -pappoja, jotka ovat vuosia olleet mukana vapaaehtoistoiminnassa Liedossa. Nyt he ovat kokoontuneet kuukausittaiseen tapaamiseen palvelukeskus Ruskaan seurakunnan tiloihin. Tarkoituksena on käydä läpi kuluneen kuukauden tapahtumia.
—Tämä on ihana toimintamuoto. Varaisovanhemmilla on rikas huumorintaju sekä tarinoita ja kertomuksia. Jos jokin painaa mieltä, esimerkiksi jokin tapahtunut tilanne, voi täällä jutella aiheesta. Useimmiten keskustelunaiheet ovat kuitenkin iloisia, Ann-Katrin Silfver-Lehtinen kertoo.
Vapaaehtoisten puheissa toistuvat samat seikat. He antavat itsestään perheelle, mutta samalla myös saavat itse takaisin. Työtä tehdään suurella sydämellä ja auttamisen halusta.
—Olemme tärkeitä lapsille, mutta myös vanhemmille. Meitä kutsutaan mukaan perheen elämäntapahtumiin, Lea Kuusisto kertoo.
Arja Aho kertoo varamummuna päässeensä osaksi perhettä.
—Päiväkodissa tehtiin sukupuuta ja perheen lapsi mietti kovasti, missä Arja-mummun paikka on, hän nauraa.

Tarvetta uusille vapaaehtoisille on yhä

Riippuu paljon perheestä, mitä varamummun tai -pappan kanssa tehdään. Kaikkea on kokeiltu aina sieniretkistä viikonloppureissuihin. Korona-aikana moni perheistä halusi suojella varamummuja- ja pappoja, joten tapaamisia järjestettiin ulkona. Normaalisti vapaaehtoiset vierailevat perheissä ja perheet sekä lapset vierailevat heidän luonaan. Varaisovanhemmat voivat myös saattaa pieniä lapsia kouluun tai olla vastassa heitä koulun jälkeen. Kaikki riippuu perheiden tarpeesta.

Jotta sopiva perhe löytää oikean vapaaehtoisen, tekee taustatyön seurakunnan toiminnasta vastaava perhetyön diakoni Katja Laaksonen.
—Yleensä perhe ottaa yhteyttä ja kysyy, olisko varaisovanhempia tarjolla. Korona-aikana pyyntöjä onkin tullut muutamia. Vapaaehtoisilta kysytään aina henkilökohtaisesti, haluaisivatko he ottaa kyseisen perheen.
Tarvetta ja perheitä siis riittää. Perheet voivat halutessaan lähteä mukaan toimintaan perhetyön diakonin tai Perhepesän kautta. Perheiden ja isovanhempien välille tehdään kirjallinen sopimus, joka sisältää vaitiolovelvollisuuden.

Pitkäaikainen suhde perheeseen

Lea Kuusisto kertoo tavanneensa perhettään aluksi kerran viikossa muutaman tunnin ajan.
—Korona kuitenkin muutti asiaa. Perhe murehti turvallisuudestani, joten aloimme tapaamaan ulkona.
Lasten kasvaessa myös toiminta voi muuttua.
—Kun heistä tulee kouluikäisiä, on vapaa-ajalla harrastuksia ja kavereita, Arja Aho kertoo.
Varaisovanhemmat painottavat, ettei tarkoituksena ole toimia vain lapsenvahtina, vaan perheeseen luodaan oikea suhde.
—Perheeni poika lupasi minulle, että jos päädyn vanhainkotiin, tulee hän joka päivä katsomaan minua, Lea Kuusisto nauraa.
—Perheen lapsen kanssa on tullut liikuttua yhdessä. Varalapsenlapseni on perheen ainoa lapsi ja hän tykkää, että on joku, kenelle esitellä omat asiat ja joku, joka kuuntelee, Lauri Kangas sanoo.

Varaisovanhempien omat lapset ovat suhtautuneet myös toimintaan positiivisesti.
—Omat poikani olivat tyytyväisiä, että olen saanut itselleni tekemistä. Ainoa lapsenlapseni on jo iso, Kirsti Saarinen sanoo.
Joskus myös perheiden tarve varaisovanhemmille loppuu esimerkiksi muuton tai lasten kasvamisen myötä. Silti monesti yhteys perheeseen säilyy ja kuulumisia vaihdellaan yhä puolin ja toisin.
—Suurin osa suhteista on pitkäaikaisia. Vapaaehtoisuus ei myöskään tarkoita pakkoa tai ikiaikaa, Ann-Katrin Silfver-Lehtinen muistuttaa.
 
Ina Virtanen
 

Ole ensimmäinen, joka kommentoi.

Kommentoi




Näköislehti

Tilaa Turun Tienoo

Tilaushinnat 1.7.2019 alkaen (sis. alv 10 %) Valitse haluamasi tilausvaihtoehto alta! Irtonumeromyynti Turun Tienoon toimituksesta tai näköislehtenä: www.lehtiluukku.fi-sivujen kautta.