Urheilu | 18.02.2021 08:22

Liedon jalkapallokentiltä TPS:n edustukseen

Amanda Aatsinki, Amalia Härkönen, Nelly Lehtilä ja Ronja Virtanen pelaavat Turun Palloseuran edustusjoukkuessa. Seura pelaa naisten ykkösessä.

Lieto on toiminut loistavana ponnahdusalustana uralle jalkapallon parissa. Sen tietävät Turun Palloseuran edustuksessa pelaavat Amalia Härkönen, Amanda Aatsinki, Nelly Lehtilä ja Ronja Wirtanen, joita kaikkia yhdistää lapsuus Liedossa.
Härkönen, Aatsinki ja Lehtilä ovat kaikki 21-vuotiaita ja pelanneet aikanaan samassa joukkuessa Liedon Pallossa.
—Aluksi pelasimme oman ikäistemme kanssa, kunnes siirryimme pari vuotta vanhempien joukkueeseen. Sieltä siirryimme 12-vuotiaina Turun Palloseuraan, Amalia Härkönen kertoo.
—Valmentaja-isäni kannusti lähtemään Tepsiin kovemman tason perässä, sillä uutta joukkuetta perustettiin juuri silloin, Amanda Aatsinki kertoo.
18-vuotias Ronja Wirtanen puolestaan siirtyi TPS:n joukkueeseen kaksi kautta sitten. Välit vanhaan joukkueeseen ovat edelleen lämpimät.
—Vanhat LiePan valmentajat käyvät välillä seuraamassa esimerkiksi pelejäni, Wirtanen kertoo.

Elämä treenit ja pelit edellä

Lietolaislähtöistä nelikkoa yhdistää myös se, että heidän kaikkien elämänsä koostuu pitkälti jalkapallosta.
—Kaikki menot menevät sen mukaan, eikä voi paljoa suunnitella. Pitää tietää, koska pelit ja treenit ovat, Nelly Lehtilä kertoo.
Naisten edustusjoukkueen viikkokalenteriin sisältyvät kahdet aamutreenit, neljät iltatreenit sekä kuntosalikäynnit pelireissuja unohtamatta. Sunnuntai on viikon ainoa lepopäivä, jolloin mieli pyrkii ajattelemaan jotain aivan muuta kuin jalkapalloa.
Vallitsevalla pandemialla on ollut pieniä vaikutuksia edustuksen pelaajien arkeen. Koronatartunnoilta joukkue on onneksi toistaiseksi välttynyt. Epidemian takia esimerkiksi kättelyistä on luovuttu peleissä, eikä yleisöäkään enää otteluissa näe.
Joukkue harjoittelee Turussa talvisin Kupittaalla ja kesäisin Yläkentällä, josta edustuksen oma pukukoppikin löytyy.
—Näin talvella kentälle mennessä on kylmä, mutta olemme siihen jo tottuneet. Aamutreenit pidetään sisällä, mutta iltatreenit ulkona. Vain kovilla pakkasilla pääsemme sisälle, he kertovat.
TPS:n edustus pelaa nyt naisten ykkösessä joukkueen pudottua liigasta viime kaudella. Tavoite on kuitenkin nousta takaisin tuttuun sarjaan. Pelikausi ja taisto paluusta alkavat huhtikuun lopussa. Putoamisen jälkeen myös joukkueen valmentaja vaihtui Akusti Saloseen. Viime kauden kapteeni myös lopetti tehtävässään ja toimii nyt joukkueen mentaalivalmentajana.
—Pudotus painaa ja saimme Mira Anderssonilta hyviä apuja. Hän on lämmin ja hyvä tyyppi, Amalia Härkönen kertoo.
Ykkösessä pelaamisen myötä myös pelireissut pitenevät. Kun liigassa pelejä oli pääosin pk-seudulla, Kuopiossa ja Tampereella, laajenee matkustus nyt Vaasaan, Ouluun ja aina Rovaniemelle saakka.

Naisjalkapallon arvostus nousuun

Jalkapallon ohessa kaikki heistä tekevät jotain muuta työn tai opintojen merkeissä. Ronja Wirtanen käy lukiota, Nelly Lehtilä töissä ja Amalia Härkönen sekä Amanda Aatsinki toimivat TPS:n iltapäiväkerhon vetäjinä 1—2-luokkalaisille koulun jälkeen.
—Kerhoa vedämme aamu- ja iltatreenien välissä, Amalia Härkönen selvittää.
Härkönen toivoo, että naisten jalkapallon yleinen arvostus nousisi.
—Ero on iso miehiin verrattuna.
—Yleistä arkea on, että naispelaajat käyvät töissä pelaamisen ohessa, eivätkä näin voi antaa futikselle yhtä paljon. Naisten jalkapallokin alkoi näkyä Ruudussa vasta viime kaudella, Amanda Aatsinki toteaa.
Toisaalta he kokevat, että arvostus on nousussa, tai ainakin parempaan päin. Nelikko peräänkuuluttaa seurojen toiminnan ammattimaisuutta sekä yleisen ilmapiirin kehittymistä ja katsojamäärien kasvua. Naisten maajoukkue on heidän mukaansa saanut viime aikoina hyviä pelejä ja päässyt eteenpäin. Samalla se raivaa tietä naisten jalkapallon arvostukselle.
Haaveissa kaikilla siintää myös toive ammattiurheilusta.
—Haluaisin päästä niin pitkälle jalkapallossa kuin pystyn. Tehdä täyspäiväistä ammattiurheilijan arkea ja elättää itseni futiksella, Nelly Lehtilä sanoo ja saa muut samoille linjoille kanssaan.

Ina Virtanen