Puodin täydeltä nostalgiaa

30.12.2008 11:58 Kun avaa Liedon vanhan osuuskaupan oven, tuntuu ihan siltä kuin astuisi mummolan ovesta sisään. Nostalgia huokuu Arabian maitokannuista, Vegeta-emalikattiloista, Kupittaan Saven suloisista koristebambeista sekä 60-luvun nojatuoleista ja design-verhoista.

Kun puhelin soi, Raine Simolin lähtee hakemaan tavaraa. Se on hänen hommansa kahden ihmisen yrityksessä.

Kauppiaspariskunta Marja-Liisa ja Raine Simolin osti reilu vuosi sitten Hämeentien varressa rapistuneen osuuskaupan kiinteistön. Vanhasta kaupasta he korjasivat itselleen kodin ja avasivat viime kuussa kauppiaan entisessä asunnossa osto- ja myyntiliikkeen.
Suojeltu ja korjauskehotuksen saanut kauppakiinteistö tuli Simolinien haltuun enemmän tai vähemmän sattuman kautta.
—Tässä toimi silloin kirpputori, ja meillä oli kotona kirpputoritavaraa, jota vaimo lähti tuomaan tänne. Kirpputori olikin kiinni, ja sanoin silloin leikinpäiten, että ostetaan sitten koko paikka, kertoo Raine Simolin.
Pariskunta etsi käsiinsä kiinteistön omistajan, joka ei ollut myyntiaikeissa mutta lämpeni hetken pohdittuaan ostotarjoukselle. Viime vuoden lokakuussa tontti ja rakennukset vaihtoivat omistajaa.
Marja-Liisa ja Raine Simolin olivat kaupantekohetkellä juuri luopuneet Turun keskustassa vuodesta 1997 pitämästään osto- ja myyntiliikkeestä ja miettivät, mitä rupeaisivat seuraavaksi yrittämään. Tekemisen puute loppui siihen paikkaan, sillä remonttihommissa meni vuoden päivät. Kuukausi sitten yrittäjät avasivat liikkeen uuden kotinsa pihapiiriin.
—Sijainti on kaikin puolin oivallinen: tästä pääsee nopeasti joka suuntaan hakemaan tavaraa ja ohi ajaa 10.000 autoa joka päivä, tuumaa Raine Simolin.

Toinen hakee tavaraa ja toinen myy sitä

Simolinit ostavat sitä tavaraa, mitä suomalaisilla on kodeissaan ja minkä he arvelevat menevän kaupaksi liikkeessä.
—Meille kelpaa kaikki käyttötavarasta taide- ja keräilyesineisiin: lamput, astiat, huonekalut, kirjat, vanhat rahat, kunniamerkit, arvotaulut ja korut. Ihan yhtä hyvin voimme ostaa ja myydä euron tavaraa kuin tuhannen euronkin, toteaa Marja-Liisa Simolin.
Uteliaiden ohikulkijoiden ja vanhaan tavaraan mieltyneiden ihmisten lisäksi liikkeessä asioi keräilijöitä, jotka etsivät jotain tiettyä harvinaisempaa juttua. Vanhan tavaran kauppa siirtyy kovaa vauhtia internetiin, mutta Simolinit eivät ole tehneet vielä yhtään nettikauppaa. He haluavat palvella asiakkaitaan kasvokkain — ainakin toistaiseksi.
—Kun puhelin soi, minä lähden hakemaan tavaraa. Se on minun hommani. Rakas vaimoni puolestaan hoitaa tämän myyntipuolen, kertoo Raine Simolin.
Asiat sujuvat, kun kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Simolinit ovat tehneet käytännössä aina töitä yhdessä. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen yritys oli kioski, jota he pitivät 80-luvulla Imatran rautatieasemalla.
—Vaikka muuten olisikin ollut joskus erimielisyyksiä, niin työt meillä ovat luistaneet aina hyvin yhdessä, sanoo aviopari, jolla on yhteisen yrityksen lisäksi neljä aikuista lasta.

- Elina Lavonen