Vahdon seurakunta palkitsi ensimmäistä ja viimeistä kertaa

23.12.2008 09:17 Vahdon seurakunnan joulujuhliin kokoontui satapäinen joukko haikeissa tunnelmissa. Kuusijuhlaa vietettiin viimeistä kertaa itsenäisenä seurakuntana ennen vuodenvaihteen kuntaliitosta Ruskoon.

Tilaisuudessa jaettiin seurakunnan historian ensimmäiset ansiomerkit seurakunnan työntekijöille, luottamushenkilöille ja vapaaehtoistyöhön osallistuneille.
—Viime aikoina tässä salissa on vietetty monta kertaa viimeistä kertaa. Seurakuntatyöstä oltaisiin voitu kiittää aiemminkin. Mutta nyt se on viimeistään tehtävä, lausui Vahdon kirkkoherra Lasse Vahtola palkitsemisen alkuun.

Vuosikymmeniä seurakuntatyössä

Marja-Reeta Ojanperä on yksi Vahdolla pisimpään seurakunnan tehtävissä toimineista. Hänelle myönnettiin kultainen, yli 30 seurakuntavuotta juhlistava ansiomerkki. Sitä isompia numeroita ei kirkkohallituksen valikoimista löydy, mutta oikeastaan merkkiin voisi lisätä vielä lähes kolme vuosikymmentä. Ojanperän mittarissa vuosia seurakuntatyön parissa on nimittäin 57.
—Tammikuussa 1952 pääsin ripille, ja siitä asti olen ollut mukana. Kuorossa, virsiryhmässä, yhteisvastuukerääjänä, diakoniajohtokunnassa, hautoja hoitamassa, kirkkovaltuustossakin, hän luettelee.
Ojanperästä palkitseminen tuntuu yhtäaikaa hienolta, mutta kummalta, koska "ketään ei ole aiemminkaan palkittu".
Pitkän linjan seurakunta-aktiivi pitää seurakuntien yhdistämistä huonona juttuna.
—Toivon kuitenkin hyvää ja sopuisaa tulevaa yhteistyötä.

Liitos erottaa ja saattaa yhteen

Vahtolan mukaan yhdistymisen läheneminen on saanut aikaan kahtalaisia vaikutuksia.
—Jumalanpalveluksissa ja kirkon tilaisuuksissa tupa on vaikuttanut olevan hieman tavallista täydempänä. Toisaalta kirkosta eronneiden määrä on tuplaantunut tänä vuonna Vahdolla.
Vahtola arvelee, että Ruskolla liitos ei herättäne yhtä paljon tunteita. Ruskolla "protestiääniä" ei ole nähty, vaan luvut ovat pysyneet tavallisella tasolla.
—Olen verrannut liitosta kinkkumunakkaaseen: siinä kana osallistuu ja sika sitoutuu, Vahtola naurahtaa.
Vahtolaisten seurakuntalaisten aktiivisuuden Vahtola ei usko hiipuvan.
—Ei vahtolaisuus mihinkään häviä seurakunnasta. Muutos vain lisää sitä oman kylän tunnetta, Vahdon viimeinen kirkkoherra uskoo.

- Elina Valkonen