Joulukauppa kävi Nautelan perinnemarkkinoilla

16.12.2008 15:09 —Silloin meillä oli napakelkka, museonjohtaja Leena Viskari muistelee aikaa taaksepäin, kun Nautelankosken museon perinnemarkkinat järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Simo ja Marja Mattilan haaviin jäi komea vonkale: katajakoriste joulupöydän kattaukseen.


Ajat muuttuvat — ja ilmasto. Nyt lumesta ei ollut tietoakaan, ja markkinapihan savimaa roiskahteli housunpuntteihin. Mutta mitä sitä harmittelemaan, mukavaa oli kuitenkin. 
Nautelankosken museon perinnemarkkinat järjestettiin lauantaina seitsemättä kertaa. Vanhan ajan myyjäisiin oli tullut väkeä niin omilta kuin vierailta nurkilta. Myyntikojuissa tarjolla oli käsitöitä pukinkonttiin, jouluista syötävää ja juotavaa sekä koristeita joulunlaittoon.
Simo ja Mirja Mattila löysivät Loukinaisten Lionsien markkinakojusta piikikkään ratkaisun joulupöydän koristeluun.
—Tämä tulee tyttärelle, kertoo Mirja Mattila kädessään katajasta punottu, nauhoin somistettu pöytäkoriste.
Kynttilätkin siinä tuikkivat, paloturvallisuussyistä tuikkujen valo tulee modernisti led-lampuista.
Mattilat olivat kolunneet markkinat varsin perusteellisesti.
—Mul ruppee rahat loppumaan, velmuilee isäntä.
Ostoksilla oli nimittäin käyty myös Korsutuvalla, jossa sotaveteraanien myyjäisistä mukaan tarttui niin vatruskoja, ternimaitoa kuin suolimakkaraakin. Niin ja lisäksi leivät ja pullat vielä. Passaa nyt joulun tulla Mattilaankin.
Samaan aikaan, kun Nautelan museossa nautiskeltiin samettiakin pehmeämpää ohrapuuroa, Kotiseutumuseon tupatunnelmassa valmisteltiin tulevaa joulua työnäytöksissä.  Koristeeksi perinteinen olkihimmeli, pehmeään pakettiin ehdat villasukat ja suu makeaksi pipareilla. Ryijykin tehtiin, seinälle tai alkuperäiseen tarkoitukseensa käytettäväksi peitteenä. Ja jos oikein hyvä tuuri tai lumipuhuri käy, ryijyllä pysy lämpimänä pari joulukirkkoon matkaajaa aidossa reessä.


Myllytonttu esitteli tupansa
—Tämä on ollut erittäin suuri mylly, mutta ei mikään kauppakeskus Mylly, sanailee Myllytonttu salissaan, myllyn yläkerran avarassa tilassa jauhinkivien vierellä.
Nautelan kartanon vanha mylly jauhoi viljaa 1960-luvulle saakka. Enää siellä ei jauheta kuin näytösluontoisesti, mutta sähköä se tuottaa vieläkin. Runsasvetisinä aikoina peräti koko museon tarpeisiin lämmityksineen kaikkineen.
Kukkarkosken myllystä löytyvät ensimmäiset maininnat jo 1400-luvun alkupuolelta. Nykyinen harmaakivimylly on alkanut jauhaa 1806, kun Ernst Gustaf von Willebrandt rakennutti sen. Edellinen oli tarinan mukaan sortunut koskeen. Totta tai ei, huonossa kunnossa kuuluu olleen.
Tullimyllyssä viljaa jauhettiin maksua vastaan, että sillä tavalla se oikeastaan oli melkoinen kauppakeskus.
—Arvatkaapa, millaisia säkit olivat, kun maksu perustui säkkien lukumäärään, Myllytonttu kyseli kierrokselle osallistuneelta nykyväeltä, joka kuskaa kilon taikka kahden kokoiset jauhosäkkinsä supermarketista eikä roisimpaa ole nähnytkään.
—No isoja olivat. Vasta 1920 maksua alettiin periä painon mukaan.
Vilja kulkee matkansa yläkerran säkkiparvelta ensin jauhinkiven läpi ja sitten alakertaan pitkin jauhotorvea, joka johtaa jauhoksi muuttuneet jyvät säkkiin.
Kaurahiutaleitakin myllyssä on voitu valmistaa.
—Tuolla alakerrassa on litistin, tonttu kertoo ja arvuuttelee, miksi kuorittuja, höyrytettyjä ja litistettyjä hiutaleita oikein tehtiin.
—No, kiireisiä olivat silloinkin ihmiset aamuisin.
Voimanlähteet, kaksi 60 hevosvoiman valurautaista turbiinia, löytyvät alakerrasta koko rakennuksen läpi kulkevasta betonisäiliöstä. Sen läpi virtaava vesi tuottaa energiaa tehokkaasti. Vaikka vieressä kuohuva Kukkarkoski on koko Aurajoen suurin, vain pieni osa sen voimasta tarvitaan myllyyn.
Jos Myllytontulta kysytään, mitä ilman jouluna ei voi olla, vastauksen kuultuaan ei voi olla ihmettelemättä, miksei sitä itse keksinyt:
—Ruisleipä. Siinä on se tuoksu ja maku, ja sen tekemisessä on kova työ. Eihän helpolla pöytään saatu leipä miltään maistukaan.

- Mari Kokkonen