Vanhusten hoitoon laatua

11.12.2008 11:54 Mitkä arvot ohjaavat toimintaamme? Miten varmistamme viestinnän onnistumisen? Miten hoitotyö tehdään? Näihin ja lukuisiin muihin peruskysymyksiin Liedon kunnan vanhustyön neljän yksikön työntekijät ovat joutuneet vastaamaan viimeisen kolmen vuoden aikana.

Kiikkustuolissa istuskelu vie pian sängynpohjalle, liikkumalla toimintakyky pysyy yllä pidempään. Lempi Knaapin harjoitukseen tuovat haastetta maastonmuotoa jäljittelvät patjat. Amandakodin hoitaja Sirkka Sandström huolehtii turvallisuudesta vierestä.


Kolmivuotinen kehitysprojekti ”Liedon kunnan laadukas vanhustyö” on juuri valmistunut. Jokainen kunnan neljästä vanhustyön yksiköstä, vanhainkoti, Teijuntupa, Amandakoti ja kotihoito, on saanut selkeän laatukäsikirjan, johon on kirjattu yksikön arvot, toiminta-ajatus, periaatteet ja toimintaprosessit.
Tavoitteena on ollut ottaa harppaus kohti modernia vanhustyötä: muuttaa hoitokäytäntöjä asiakaslähtöisiksi, tarkastella työtapoja ja saattaa henkilökunta tietoiseksi oman työnsä lähtökohdista. Tuloksena on entistä yksilöllisempää ja inhimillisempää vanhusten laitos- ja kotihoitoa.

Aivopesu arvomaailmaan

—Koulutus on ollut niin kattava, että se ei ole voinut olla liikauttamatta jokaisessa hoitajassa jotakin. Tämä on ollut ikään kuin aivopesu arvomaailmaan, Amandakodin vastaava hoitaja Leeni Eriksson uskoo.
Amandakoti on muistihäiriöisille vanhuksille tarkoitettu tehostetun palveluasumisen paikka. Talon 21 asukkaalle Amandakoti on koti, ja laitosmaisuutta pyritään pitämään loitolla.
Laatukäsikirjan avulla taloon lyhyeksikin aikaa tulevat sijaiset saavat yhtenäiset ohjeet siitä, miten tässä talossa asiat hoidetaan.
Eräs yksittäinen mutta merkittävä laatuprojektin mukanaan tuoma oivallus on lisätä vanhusten arkeen päivittäistä liikuntaa.
—Omaiset olivat vähän yllättyneitä, kun pyysimme heitä ostamaan talveksi toppavaatteet ja kunnon Kuomat, Eriksson kertoo.
Jossain vaiheessa työn sisältöä ja toimintatapoja arvioidessa huomattiin, että monet vanhuksista olivat viettäneet jo useamman talven sisätiloissa, ulos oli lähdetty vain kesäisin. Liikuntakyvyn ylläpito on keskeistä sekä asukkaan oman toimintakyvyn että hoidettavuuden kannalta. Ulkoilu antaa virikkeitä, ja sen voi laskea jopa ihmisen perusoikeuksiin.
—Muistihäiriöinen on sillä tavalla konstikas, että jos häntä ei vie ulos, hän ei pian myöskään lähde. Ulko-ovi alkaa pelottaa. Talon ulkopuolella täytyy kuitenkin hoitaa hammaslääkärikäynnit ja muut, Eriksson lisää ulkoilun hyötyjä.

Ei vain kasa paperia

Uhkana tietenkin on, että kolmen vuoden työ jää lopulta pölyttymään esimiehen hyllyyn. Niin käykin, jos laatukäsikirjaan suhtaudutaan vain kasana paperia. Oleellista on oivaltaa, että se on yhteistä tietoa ja sopimuksia.
—Emme me pelkällä laatukäsikirjalla tulosta tee. Se vain mahdollistaa ihmisten laadukkaan toiminnan arjessa, muistuttaa kouluttaja Marita
Mustonen, joka on antanut eväitä oman toiminnan tarkastelemiseen lietolaisille vanhustyön ammattilaisille koko kolmen vuoden ajan.

- Mari Kokkonen