Liedon vuoden ensimmäinen vauva tuli luontevasti mukaan kuvioon

26.1.2012 09:43 Vanhemman rooliin vasta tämän vuoden puolella solahtaneet Kristiina ja Valtteri Vähä-Piikkiö ovat esikoisensa kanssa niin lunkeja ja luontevia, että heidän voisi kuvitella eläneen perheenä paljon pidempään.

—Onhan vauva nyt ollut meillä jo kaksi viikkoa. Yllättävän luontevasti hänet on saatu tulemaan mukaan tähän kuvioon, tuumaa äiti.
—Minulla on sisaruksia, joilla on lapsia, ettei tämä nyt sentään ihan vierasta ole, jatkaa isä.
Vähä-Piikkiöiden poikavauva syntyi Tyksissä tammikuun 5. päivänä kello 12.50 ja oli Liedon tämän vuoden ensimmäinen tulokas. Se tietää perinteisesti sitä, että parin viikon kuluttua ovat paikalliset yrittäjänaiset oven takana kukkapuskineen ja lahjapussukoineen.
Poika painoi syntyessään 3.470 grammaa ja oli 50 senttiä pitkä. Hänet ristitään hyvin suurella todennäköisyydellä Verneriksi maaliskuun alkupäivinä.
—Onhan tämä kauhean ihanaa ja mukavaa, vaikka öisin tietysti täytyy herätä syöttämään, sanoo Kristiina Vähä-Piikkiö.
—Eikä hän niin kauheasti ole risannut. Tennistä me olemme katsoneet, kun yöllä tulee televisiosta Australian avoimen tennisturnauksen otteluita, kertoo isä, joka saa hyssyttelyvuoron syöttämisen jälkeen.
Isän mielestä Verneri on aika meneväinen tapaus ja osoittaa jo nyt sellaisia merkkejä, että hänestä tulee liikkuvainen ihminen. Äiti kuvailee poikaa suhteellisen säyseäksi, vaikka tarpeen tullen tämä saa kyllä äänensä kuuluviin. Kun lapsukainen tarvitsee esimerkiksi ruokaa, sitä ei ole aikaa odotella.
Verneri syntyi viisi päivää lasketun ajan jälkeen. Kristiina Vähä-Piikkiöllä alkoi olla jo vähän sellainen olo, että vauva saisi tulla ja maha saisi mennä.
—Synnytys itsessään ei ollut mikään kovin miellyttävä kokemus, mutta kun sain vauvan syliin, kaikki tuntui heti paremmalta. Olo oli helpottunut ja onnellinen. Vauva otti sormesta kiinni, jolloin tajusin, että siinä se nyt sitten on, muistelee äiti.
Valtteri Vähä-Piikkiölle synnytys oli ihan hyvä kokemus, sillä vaimo selvisi siitä niin hienosti. Isää ei pelottanut tai jännittänyt kertaakaan seitsemän tunnin synnytyksen aikana.
—Normaalielämässä kuulemma kiukuttelen enemmän kuin synnytyksessä, hymähtää vaimo.
Pariskunnan toiveena on, että he saisivat vielä ainakin toisen lapsen.

Rintamamiestalo Aurajoki-näkymällä

Valtteri Vähä-Piikkiö, 27, on lähtöisin Ruskolta ja Kristiina Vähä-Piikkiö, 28, Porista. He etsivät nelisen vuotta sitten Turun lähikunnista mukavaa asuinpaikkaa ja päätyivät ostamaan Liedon Vanhalinnasta keltaisen rintamamiestalon, jossa on nyt meneillään perusteellinen remontti.
Vanhemmat remontoivat taloa vauvan nukkuessa tyytyväisenä viereisessä saunamökissä. Kun itkuhälyttimestä kuuluu kitinää, he rientävät pihan poikki vauvan luokse.
—Olemme asuneet Runosmäessä remontin ajan. Nyt talon keskikerros on siinä kunnossa, että viikonloppuna muutamme takaisin kotiin.
Valtteri Vähä-Piikkiö palaa huomenna perjantaina töihin isyysvapaaltaan. Remontti jatkuu, ja vauva kaipaa paljon huomiota. Tekemisen puutetta ei ole näköpiirissä.
—Se taitaa olla tyypillistä, että kun tehdään lapsia, pykätään hirveästi ja paiskitaan töitä samaan aikaan, tuumaavat Liedon Yrittäjänaisten puolesta vuoden ensimmäistä vauvaa tervehtimään tulleet Henna Perkola ja Leena Lehtonen.
Vähä-Piikkiöiden talo on hienolla ja rauhallisella paikalla, jolta aukeaa näkymä Aurajoen laaksoon. Isolla tontilla kelpaa Vernerinkin vähän myöhemmin kirmata.
—Meidän mielestämme Liedossa on oikein mukava elää. Ainakin rakennusvalvonta ja äitiysneuvola pelaavat hyvin. Paljon muusta ei ole vielä kokemusta.
 

- Elina Lavonen