Vahdon VPK:n nuoriso-osasto järjesti kolmannen syysleirin

3.11.2011 09:43 Vuoden odotetuinta antia Vahdolla taitaakin olla VPK:n nuoriso-osaston syysleiri. Se järjestettiin viikonloppuna jo kolmatta kertaa — lasten ja nuorten toiveesta.

Yöpyminen teltassa kaminan lämmössä, kipinämikkovuorot ja öisten hälytysten odottaminen kieltämättä kuulostavat jännittäviltä. Kun tähän lisää vielä pimeässä syysillassa pidettävän koulutuksen ja vuorokauden mittaisen yhdessäolon sekä kavereiden että ohjaajien kanssa, nuorten innostuksen leireilyyn ymmärtää helposti.
Perjantai-iltana viestiliikenteen ja öljyntorjunnan harjoittelemisen lisäksi nuoret kertasivat elvytystaitoja. Jotta ymmärtäisi, mitä elvyttäessä tekee, on syytä katsoa sydämen toimintaan ja verenkiertoon pintaa syvemmälle.
—Koko elimistön toiminta perustuu verenkiertoon. Sydän on meidän kehomme vahvin lihas, eikä se koskaan lepää, kertoo sairaanhoitaja Virpi Hurula Lastentalon yläkertaan kokoontuneelle ryhmälle.
Pieni verenkierto sydämestä keuhkoihin hapettaa veren, jotta se pääsee jatkamaan matkaansa isoon verenkiertoon valtimoita pitkin. Laskimot tuovat hapen jo luovuttaneen veren takaisin sydämeen, joka pumppaa sen taas hapetettavaksi.
—Ja nyt minulla on teille pieni yllätys, Hurula sanoo arvoituksellisesti.
Rasiasta löytyy broilerin sydämiä ja kirurginveitsiä.
—Te ymmärrätte sydämen toiminnan paremmin, kun katsotaan vähän tuonne sydämen sisälle, Hurula sanoo ja näyttää ryhmälle, missä on aortta.
Sitten sydän halkaistaan pitkittäin, ja esille tulevat sydämen eteiset ja kammiot. Voiko verenkierron voimalaitoksen konkreettisemmin hahmottaa?

Uusi deffa ohjaa

Kun kerrataan elvytystä, käytössä on uusi, vuosi sitten lahjoituksena saatu defibrillaattori. Sillä johdetaan sydämen läpi sähkövirta, jonka tarkoitus on lopettaa kammiovärinä ja antaa sydämelle uusi tahti.
—Entinen deffa oli tosi vanha ja yksinkertainen toiminnoiltaan. Tämä uusi näyttää sydämen rytmin ja antaa sekä ohjeita että palautetta elvyttäjälle, Hurula kertoo.
Ja toden totta: kun paineluelvyttäjän rytmi on liian hidas, defibrillaattori kehottaa kiristämään tahtia. Jos painallukset ovat liian hentoisia, deffa kehottaa lisäämään voimaa.
—Entäs jos kylkiluita murtuu? huolehtii joku.
—Ei se haittaa. Kyllä niitä ehditään sitten jälkikäteen paikkailemaan, Hurula pistää elämän ylläpidon ja luunmurtumat tärkeysjärjestykseen.

- Mari Kokkonen