Satarastit erottuvat laadukkailla kartoilla ja haastavilla reiteillä

2.9.2010 08:48 Turun Tienoon ilmoitussivulta löytää joka torstai pienen ilmoituksen. Ilmoituksessa lukee Satarastit, kulloinenkin paikka ja aika sekä numerot 2, 3, 4, 6 ja 8. Tämän ilmoituksen perusteella löytää paikalle keskimäärin 140 suunnistajaa.

—Väkimäärä vaihtelee säiden ja suunnistuspaikkojen mukaan, mutta 140 lienee keskiarvo. Olemme olleet tuohon määrään varsin tyytyväisiä, monella paikalla ongelmana ovat rajalliset parkkipaikat. Olemme pyrkineet pitämään palvelun niin huonona, ettei lisäväkeä tule, Satarastien primus motor Martti Alilonttinen virnistää.
Satarastit juostaan joka tiistai huhtikuusta lokakuun loppuun, on juostu jo 20 vuoden ajan. Yleensä paikat löytyvät Liedosta, mutta toisinaan myös Maskusta, Raisiosta tai Paattisilta.
Tämän viikon tiistaina Satarastit juostiin Parmaharjulla.
—Parmaharjun ympäristö on todellinen suunnistusmaasto. Korkeuseroja on vähintään riittävästi.
Suunnistuskisojen järjestäminen ei ole aivan vaivatonta hommaa. Rastit pitää kerran viikossa viedä uusille paikoilleen metsään, sen jälkeen kun paikat niille on katsottu. Poiskin ne pitää jonkun hakea.
Tällä kertaa ratamestarina metsässä rymysi Eero Kujansuu.
—Koko työ alkaa kartan tutkimisella ja mahdollisten rastipaikkojen valinnalla. Sen jälkeen siirrytään maastoon, jossa tarkat paikat saattavat vielä muuttua. Kaikkiaan aikaa kuluu urakkaan kymmenisen tuntia, Kujansuu toteaa.
Tarjontaa sekä kuntoilijoille että kilpasuunnistajille on Turun seudulla vähintään riittävästi. Satarastien kanssa kävijöistä kilpailevat ainakin Turkurastit ja Mynärastit, sekä tietysti viikonloppuisin käytävät kilpailut.
—Me kilpailemme lähinnä laadulla. Teemme ehkä muita haastavampia ratoja, mikä tuo meille kokeneempia suunnistajia, Martti Alilonttinen arvioi.
Kilpasuunnistajat eivät ehdi rasteilla pysähtymään, mutta Liedon seurakunnan suunnistusporukan Harri Suomi ja Aila Sareila ehtivät.
—Käymme nimenomaan Satarasteilla aina kun ehdimme. Tosissaan ei kilpailla, tämä on enemmän hupia kuin urheilua. Lähteminen on vaikeinta, mutta heti ensimmäisellä rastilla on jo hyvä mieli, Suomi ja Sareila huikkaavat.
 

- Matti Lehtonen