Kolin kansallismaiseman näkee Liedossakin

26.8.2010 12:48 Liedon ja Auran rajamailla Yliskulman Mahliossa pääsee korkealle. Tornivuorella seisoo nimensä mukaisesti torni, on seissyt jo vuosisatoja sitten. Osana Lieto-viikkoa Lieto-Seuran järjestämälle retkelle Mahlion maisemiin osallistui maanantaina kolmisenkymmentä lietolaista kiinnostunutta.

Tornivuori oli aikanaan osa Vanhalinnan Linnavuoren puolustusta. Kivi- ja pronssikaudella ei vielä puhuttu venäläisistä tai viikingeistä.
—Hämäläiset ja karjalaiset tänne silloin tunkivat. Taitavat muuten tunkea edelleen, vitsailee Tornivuoren nykyinen isäntä, karjalaistaustainen Jouko Koli.
Tornivuori on sopinut maiseman vartiointiin hyvin. Mäellä on ollut lähde ja sopivan matalaa puustoa ja suomaastoa.
1960-luvulle asti Tornivuorella seisoi kolmiomittauskiintopiste, jonka rippeitä näkyy maastossa edelleen.
Tornivuoren korkeus merenpinnasta on edellisen mittauksen mukaan 87,4 metriä, saman verran kuin Liedon vesitornin veden pinta. Kun siihen lisää nykyisen tornin korkeuden, ollaan 101 metrissä, eli Turun Tuomiokirkon huipun tasalla.
—Tornin ylimmältä tasanteelta näkee hyvällä säällä Kosken kellotapulin ja Pernon telakat. Niiden välillä on matkaa linnuntietä 80 kilometriä, Jouko Koli kertoo.
Nykyistä tornia olivat vuonna 1995 rakentamassa isännän itsensä lisäksi poika Reijo, Jorma Ylitalo ja Tenho Siljamäki.
—Täysin yksityisin voimin ja varoin, mutta kummasti se vajaassa viikossa nousi. Kulmatolpat saatiin Heikkilän Matin lehtikuusista. Torni ja viereinen laavu ovat kaikkien oikealla asialla kulkevien käytettävissä, väärällä asialla liikkuvat eivät ole tervetulleita!

Omassa järvessä kalarosvoja

Hieman ennen tornin rakentamista 90-luvun puolivälissä Kolit käynnistivät toisenkin rakennusprojektin. Soiseen maastoon alettiin kaivaa uimapaikkaa, josta tulikin lopulta 1,5 hehtaarin järvi.
—Vuoden 1994 talvi oli ankara ja maa oli umpijäässä. Se mahdollisti suuret kaivuut, lammen paikalta vietiin maata muualle 27.000 kiintokuutiota. Lammen nimi juontaa juurensa noihin aikoihin. Suoturpeesta alkoi nousta valtavia puunjuuria, jotka tunnistettiin muutaman tuhannen vuoden ikäiseksi tammeksi, Jouko Koli muistelee.
Kivikaudella lounaisen Suomen luonto oli paljon nykyistä lempeämpää ja Mahliossakin kasvoi jalopuita. Merenpinta oli tuolloin nykyistä paljon korkeammalla ja nykyisen Liedon alue Itämeren rantaa.
Tammilampeen jätettiin kaksi pientä saarta, joista toiseen Kolit rakensivat tietysti saunan.
—Sauna lämpeää kolme-neljä kertaa viikossa. Tänäkin kesänä olen käynyt uimassa melkein joka päivä, Hanna Koli tunnustaa.
Kalaakin tulee, ainakin haukea ja ahventa. Kalojen perässä ovat kutsumattomat vieraatkin.
—Eräänä iltana aloimme ihmetellä, että mitä valkoista tuolta saaren takaa pilkistää. Rantakoivusta lähti naru, jonka toisesta päästä paljastui katiska, Kolit päivittelevät.
 

- Matti Lehtonen