Koko kylän olohuoneessa opitaan neulomaan

18.3.2010 09:46 Maarian kirjaston kello nakuttaa kuin mummolan salissa: ainoana äänenä hiljaisuudessa. Tuvassa on hiljaista vaan kammarissa kalisevat puikot. Siellä neulotaan. Kyllä vaan, kirjastossa neulotaan.

—Melkeinpä huulesta se lähti, lainausaseman hoitaja Raija Rosnell sanoo ja vilkaisee vierelleen.
Merja Ylikoski, Maarian kirjastossa vielä huhtikuun ajan työskentelevä toimistovirkailija, nyökkää, tunnustaa hurahtaneensa neulomiseen ja luettelee samaan syssyyn neljä viikkoa sitten käynnistyneen neulekerhon jälkeen neulomansa sukat, myssyt ja huivit.
—Ajateltiin, että kun niin moni ei osaa kutoa, niin autetaan alkuun, Rosnell perustelee.
Maarian kirjastossa maanantai-iltaisin kokoontuvaan neulontakerhoon on ilmoittautunut muutama oppimishaluinen. Tänään paikalla ovat Pauli Simolin ja Marko Heinonen.
Simolinin pyöröpuikoilla keikkuu kolme viikkoa vanha pipontekele. Liukuvärjätty sininen lanka kiertyy kahden oikean ja kahden nurjan silmukan tahtiin sekä joustin- että helmineuleeksi. Se on aloittelijan luovuutta, joka syntyy pienien virheiden hyväksymisestä. Hyvältä näyttää. Miten menee?
—Tämähän menee niin kuin itsestään.
Niinpä näyttää menevän. Nyt valmistuvan piponsa Simolin aikoo vielä tuunata ennen käyttöönottoa, ainakin oma nimi siihen tulee. Jatkosuunnitelmia lienee myös?
—No katsotaan nyt ensin, kuinka hieno tästä tulee.
—Täytyy vähän vakoilla tuota tekniikkaa, sanoo Marko Heinonen viereltä.
Heinosen kahdelle pitkälle puikolle kertyy miehen elämän ensimmäisiä silmukoita harmaasta sukkalangasta. Käsillä tekemiseen selvästi tottunut mies pitää nyt paussia virkkaamisesta, joka sekin oli uutta. Kirjaston väki tsemppaa vierestä, ja puikkoihin tarttuva mies saa vieläkin naisväen haukkomaan hurmioituneena henkeään. Toista se on, kun nainen avaa konepellin: naureskelevien neuvojien lauma syntyy viereen kuin itsestään.
Neulomiseen keskittyvät uudenoppijat ovat vaikeita haastateltavia. Puikot ja silmukat vievät kaiken tarkkaavaisuuden. Viimein toimittaja saa puristettua esiin lyhyen vastauksen motivaatiota koskevaan kysymykseen.
—No tekee mieli kokeilla jotain muuta kuin tavallisesti.

Sivukirjastot, yhdistykää!

Kun Maarian kirjasto opettaa kyläläisiä neulomaan, vuokraa sulkapallomailoja, lumikenkiä ja sykemittareita sekä suunnittelee järjestävänsä peli-iltoja nuorille, kirjastotoiminnan rajoja venyttävän toiminnan taustalla on oltava jokin ajatus.
Vastausta voi etsiä, yllätys vaan, Turun taloustilanteesta. Turkuhan rakensi vuosien jahkailun jälkeen komean pääkirjaston jokirantaan ja alkoi sitten karsia sivukirjastojaan, koska rahat eivät riittäneet. Nyt on lopetettu jo ainakin Mikaelin ja Martin kirjastot. Milloinkahan mahtaa olla Maarian vuoro?
—Kyllä Maarian ja Moision kirjastot varmaan muutaman vuoden kuluttua väistämättä joudutaan yhdistämään, Ylikoski arvelee.
Lainausaseman hoitaja Rosnell on samaa mieltä.
—Siinä vaiheessa, kun Yli-Maariaan tulee uusi koulu, varmaan niin käy.
Kävijöistä pidetään tarkkaa kirjaa koko kaupungissa, niin myös Maariassa. Jos eivät pelkät kirjat vedä kyläläisiä riittävästi, järjestetään sitten jotain muuta toimintaa. Kyläläisten olohuonehan kirjasto on muutenkin.
—Näin me saamme enemmän asiakkaita ja heidät viihtymään, sanoo Rosnell.
 

- Mari Kokkonen