Jäkärlässä on eletty jo kivikaudella

12.11.2009 09:22 Jäkärlässä on asuttu jo vuosituhansia sitten kivikaudella. Asukkaat jättivät jälkeensä keramiikkaa, jota arkeologit kutsuvat nimellä Jäkärlän ryhmä. Sitä on löydetty Varsinais-Suomen lisäksi Ala-Satakunnasta ja Pohjanmaalta. Jäkärlän kulttuuri alkoi noin viisi tuhatta vuotta sitten.

—Jäkärlän nummella on asuttu kolmessa jaksossa yli tuhannen vuoden ajan, kertoi Markku Ikäheimo Turun museokeskuksesta. Maarian Allas ry järjesti arkeologisen illan Maarian urheilutalolla maanantaina.
Jäkärlän nummella tehtiin arkeologisia kaivauksia noin sata vuotta sitten. Menetelmät olivat kuitenkin alkeellisia verrattuna nykypäivään.
Mitä sitten Jäkärlästä löytyi keramiikan lisäksi? Ainakin melkein sata lieden paikkaa. Useimmat liedet olivat ulkotiloissa. Tarkkaan ei tiedetä, minkälaisissa asumuksissa ihmiset asuivat.
—Ilmasto oli silloin lämpimämpi. Sitä voisi verrata nykyisen Pohjois-Saksan ilmastoon.
Jäkärlän nummi oli vielä kivikaudella meren rantaa. Varmaankin ihanteellinen asuinpaikka, jonka lähellä olivat kalastusvedet ja metsästysmaat.
Suomen kielessä on vieläkin käytössä hyvin vanhoja, varsinkin metsästykseen liittyviä sanoja. Ikäheimon mukaan ymmärtäisimme kivikautisten jäkärläläisten puhetta, tai ainakin se kuulostaisi tutulta.

Luontoon sopeutumisen mestarit

Kivikauden ihmisten elinehto oli sopeutuminen luontoon. Ihmiset kalastivat, metsästivät lintuja ja hylkeitä. Suomessa kasvoi tuolloin vesipähkinää, jota kerättiin.
—Ruuaksi oli keittoja, pataruokia ja ruokaa paistettiin, Ikäheimo selvitti. Kuralan Kylämäessä on tehty kivikautisen esikuvan mukainen saviastia, jossa pataruuan teko onnistui.
Tultakin tarvittiin. Tulenteko on helppoa kivikautisin välinein, kun osaa keinot.
Työkaluina käytettiin muiden maussa kivikirveitä, joiden terät oli tehty porfyriitti-nimisestä kivestä. Kivi työstettiin ensin lyömällä osiin, minkä jälkeen terä viimeisteltiin hiomalla hiekan avulla.
Hylkeitä metsästettiin verkoilla ja hirven sääriluusta tehdyillä harppuunoilla.
Kivikauden ihmisten uskonnosta ei paljoa tiedetä. Uskonto oli luultavasti shamanistista. Toteemieläiminä olivat hirvi, karhu, joutsen, kuikka, kaakkuri ja sotka.

Saramäen rautakautinen kalmisto

Heljä Brusila Turun museokeskuksesta kertoi Saramäen Marttilan rautakautisesta kalmistosta. Marttilassa tehtiin ensimmäiset kaivaukset vuonna 1904. Kaivauksia on tehty aina vuoteen 1961 asti. Alueelta on noin 1.500 löytöä. Kalmistosta on löydetty muiden muassa taitettu miekka, hevosen kuolaimet, kilven kupura ja keihään kärki.
Alueen tunnetuimman haudan malli on esillä Turun linnassa, jossa on myös alkuperäistä esineistöä ja vainajan puvun rekonstruktio.
Brusila kertoi, että sata vuotta sitten kaivauksissa yksinkertaisesti mentiin lapiolla maakerrosten läpi ja esineet seulottiin esille. Nykyisin menetelmin tutkimus olisi paljon tarkempaa.
Se ei ole selvinnyt, missä Marttilaan haudatut ihmiset asuivat. Se kuitenkin tiedetään, että
Hankkismäessä, Lepolan puutarhan kasvihuoneilta kohti Maarian allasta, on rautakautinen asuinpaikka.

Laki suojelee muinaismuistoja

Teija Tiitinen museovirastosta kertoi muinaisjäännösten suojelusta. Suojelun perustana on muinaismuistolaki vuodelta 1963. Lain mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.
Laki antaa museovirastolle oikeuden tutkia kiinteää muinaisjäännöstä, osoittaa sen rajat paaluilla, aidalla tai muilla merkeillä tai ilmoittaa ne paikalle pannussa taulussa. Museovirasto voi myös kunnostaa muinaisjäännöstä sekä suorittaa siihen kuuluvalla alueella raivausta ja muita muinaisjäännöksen suojelun ja hoidon kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Museovirasto voi myös antaa toiselle luvan muinaisjäännöksen tutkimiseen sekä vastaanottajan suostumuksella luovuttaa toistaiseksi muinaisjäännöksen paikallisen hoidon kunnalle, seurakunnalle tai yhtymälle.
—Kiinteillä muinaisjäännöksillä ei ole ikärajaa, Tiitinen painotti. Nuorimmat rauhoitetut muinaisjäännöksen ovatkin noin puolen vuosisadan takaa.

Kukonmäen lähteen kunnostus

Teija Tiitinen antoi myös Kukonmäen lähteen hoito-ohjeita. Lähteen ympäristö on kivetty. Kiveyksen ikää on vaikea arvioida.
Tiilikainen neuvoo kaatamaan suuret puut ja puun taimet lähteen ympäriltä. Kiveyksestä voi kevyesti poistaa sammalta ja kariketta.
—Se on viehättävä paikka. Maasto laskeutuu Maarian altaan suuntaan terasseina.
Arkeologinen ilta keräsi runsaasti yleisöä. Maarian Allas ry lupaakin järjestää lisää arkeologian luentoja.
Tilaisuus kuului Turku 2011 -säätiön kulttuurikaupunkiprojektin tapahtumiin.

- Pekka Remes