Kestävyysjuoksijan kiirastuli

10.9.2009 08:52 Kala kuivalla maalla, siipirikko lintu, kotiin yksin jäävä koiranpentu. Eläinvertauksia tulee mieleen, kun katselee Saara Skyttää Paavo Nurmen stadionilla Turussa. 22-vuotiaan lietolaisen kestävyysjuoksijan toinen jalka on kipsissä, ja koko elämänsä juossut nuori nainen joutunut pysähtymään. Hyvin sujunut kesäkausi päättyi Ruotsi-ottelussa vähemmän hyvin. 3.000 metrin estejuoksun viimeisellä esteellä jalassa tapahtui jotain.

—Oikeasta jalkaterästä on revennyt joku nivel, jonka nimeä en edes muista. Nivel petti viimeisellä esteellä, mutta todennäköisesti se repesi jo aiemmin kisassa, kun jouduin yhtäkkiä väistämään kaatunutta ruotsalaisjuoksijaa. Jalassa on kipsi kuusi viikkoa, ja juoksemiseen tulee ainakin kolmen kuukauden tauko, Liedon Parmaa edustava Skyttä kertoilee.
15 vuotta kilpaa juosseelle Skytälle pysähdys on uran ensimmäinen. Loukkaantuminen on uran ensimmäinen, eikä elämäntapaurheilija oikein tiedä miten päin olisi.
—En minä tiedä mitä pitäisi tehdä. Normaalisti päivärytmini menee niin, että aamulla ensin aamulenkille, sitten kouluun, koulusta iltapäiväharjoituksiin ja illalla kotihommia. Kouluasioita olen nyt yrittänyt tehdä tavallista enemmän, Skyttä kertoo surkeana.
Päättyneen kauden päätavoite kuitenkin toteutui, ja Skyttä juoksi heinäkuussa Liettuan EM-kisoissa. Skyttä oli myös mukana Suomen maajoukkueessa Norjan Bergenissä kisatuissa joukkuemestaruuskilpailuissa, eli entisessä Eurocupissa.
Suomalaisen kestävyysjuoksun taso on jäänyt maailman vauhdista jälkeen. Jukka Keskisalo on yksi maailman nopeimmista eurooppalaisista, mutta muuten juoksuratoja hallitsevat afrikkalaistaustaiset juoksijat.
—Maailmalla mennään kovaa, eikä pitkillä matkoilla juuri eurooppalaisia näy. Kestävyysjuoksu taitaa olla elintasoonkin liittyvä juttu, maajoukkuetason juoksija miettii.

Urheilu antaa ja vaatii paljon

Palataanpa ajassa taaksepäin. Mikä sai alakouluikäisen tytön aikanaan innostumaan juoksemisesta?
—Harrastin pienempänä monennäköistä urheilua, voimistelua, uintia ja yleisurheilua muutenkin. Juoksemisessa kuitenkin pärjäsin. Kestävyysjuoksussa viehättää edelleen omien rajojen etsiminen, ja kilpailuvietti ajaa radalle, Saara Skyttä muistelee.
Skytän sisarukset, isosisko Laura, pikkusisko Maija ja pikkuveli Eetu ovat niinikään juoksijoita. Äiti Anne on valmentanut alusta alkaen.
—Matkan varrella on ollut monenlaisia neuvojia, erilaisia ja mielenkiintoisia persoonia.
Neuvojista huolimatta äitinsä valmennuksella jatkanut Skyttä on jatkuvasti parantanut menoaan. Nyt sattunut loukkaantuminen on ensimmäinen.
—Onni onnettomuudessa, että revenneet nivelen palat olivat jalassa kohdakkain. Lääkäri kertoi, että jos näin ei olisi, en olisi enää koskaan juossut. Nöyräksi tämä juoksijan pistää.
Ensi kaudesta ei voi vielä sanoa mitään, toipuminen on nyt Skytän päätavoite. Kiirekään ei vielä ole, kestävyysjuoksija on parhaimmillaan vasta kolmeakymppiä kolkutellessaan.
—Juoksusta on tullut minulle vuosien aikana elämäntapa. Liiketalouden opiskelu on minulle lähinnä harrastus, juokseminen pääasia ja intohimo. Urheilu on saanut minulta paljon, mutta antanut paljon myös takaisin.
Rikastumaan ei pitkänmatkanjuoksija Suomessa pääse. Liedon Parmalla ei ole ollut tapana jakaa ruskeita kirjekuoria menestyville urheilijoilleen, Skyttä on ollut töissä esimerkiksi kaupan kassalla. Liedon Säästöpankin sponsorointi on juoksijalle tärkeää.
—Isoin kiitos kuuluu silti iskälle. Kisamatkoista tai juoksuun keskittymisestä ei tulisi mitään ilman pääsponsoria.
Jos ja kun Saara Skyttä saa jalkansa taas kuntoon, on edessä siirtyminen aikuisten sarjaan.
—Arvostan niitä juoksijoita, jotka antavat lajille kaikkensa. Niitä jotka panostavat täysillä, eivätkä vain harrasta.
 

- Matti Lehtonen