Avustajakoira toi itsenäisyyden

26.5.2009 10:29 —On aivan eri asia pyytää apua koiralta kuin ihmiseltä, sanoo Heidi Huttunen Liedon kunnantalon pihalla helatorstaina. Pyörätuolin vierellä istuu avustajakoira Aukusti ja katsoo emäntäänsä herpaantumatta silmiin.

Hau Hau -koiratapahtumassa on paikalla kymmeniä muita koiria, mutta Aukusti ei niitä noteeraa. Tärkein on oma emäntä.
—En edes hakenut ihmistä henkilökohtaiseksi avustajaksi. Koira oli kyllä tervetullut asumaan meille.
Ihmisellä on työajat ja ihmisen mieli. Avustajakoiran edessä ei tarvitse nolostella jälleen yhtä pyyntöä. Koiralle mikään ei ole vaivalloista tai liian työteliästä.
—Eivätkä sen päivät vaihtele kuten ihmisellä. Koira tekee  työnsä aina häntä heiluen.

Puuttuva tasapaino

Avustajakoiraa käyttävät liikuntavammaiset. Se on vähän niin kuin toinen käsi, tasapaino tai pari askelta sivulle. Nehän käyvät terveeltä ihmiseltä aivan huomaamatta. Kun kolikko putoaa kaupan lattialle, terve ihminen kumartuu noukkimaan sen ja pistää takaisin taskuunsa. Terve ihminen vetää myös villasukat jalasta, jos tulee kuuma. Kirjastoon astuessaan terve ihminen vetäisee oven auki ja astuu sisään. Liikuntavammaiselle mikään näistä ei ole itsestäänselvyys. Siinä tulee aika epäitsenäinen olo.
—Minulla on tässä tällainen punottu köydenpätkä, jonka kierrän oven ripaan. Kusti vetää oven auki puolestani. Pienin kolikko, jonka koira pystyy poimimaan suullaan lattialta, taitaa olla viisisenttinen.
Jokaisesta tehtävästä Kusti saa palkinnon: pikkupala koiranraksua tai yksinkertaisesti vain kehut. Frolic näyttää kyllä maistuvan paremmin.

Ei mikään sohvaperuna

Kustia katsellessa ei voi olla huomaamatta, että koira nauttii tekemisestään. Vapaata koiralla on silloin, kun liivit tai reppu otetaan pois. Silloin emäntä rapsuttaa ja saa juosta vapaana tai kölliä päiväunilla ja viettää leppoisaa lemmikkikoiran elämää.
Niinkin on käynyt, että kassajonossa takana seisovat kuiskuttelevat koiran karmeasta työtaakasta, kun ressukka joutuu raatamaan reppu selässä päivät pitkät.
—Koirahan nauttii siitä! Jos Kustilla ei ole tarpeeksi tekemistä, se turhautuu. Kusti on taatusti onnellisempi koira kuin ne sohvaperunalemmikit, jotka pääsevät kerran päivässä ulos kiertämään talon ympäri.
Eikä ole kauankaan siitä, kun emäntä yritti livistää yksin melomaan. No Kustipa siihen, että ei muuten käy: tahtoo mukaan.
—Se turhautui ja protestoi. Pakkohan se oli mukaan ottaa. Ja kyllähän se on onnellisempi pellon reunalla vapaana kuin yksin kotona.

Älä huomaa

Avustajakoiran kohdatessa pahinta, mitä voi tehdä on juuri se, mitä tekisi mieli: luoda pitkiä, sympaattisia katseita ja rapsuttaa karvaista kaveria oikein kunnolla. Niin ei kuitenkaan sovi tehdä, sillä kontakti häiritsee avustettavansa vierellä aina vapaana kulkevaa koiraa.
—Pitää muistaa, että koira on töissä. Se on minun turvani ja sen paikka on minun vierelläni. Sen keskittyminen ei saa herpaantua eikä se saa lähteä omille teilleen.
Edes avustettava tai muu perheenjäsen ei saa sortua liialliseen hellittelemiseen.
—Koira ymmärtää silloin, että se saa palkinnon muullakin tavalla kuin tekemällä avustajantöitä. Palkkion perässähän se tässä on.
 

- Mari Kokkonen