Sateinen motoristikirkko houkutti tuhat pyörää

12.5.2009 09:52 Vettä tuli ensin ripotellen, sitten tihkuna, sitten solkenaan. Liedon motoristikirkko sai lauantaina osakseen yhden 29-vuotisen historiansa pahimmista säätiloista.

—Meistä sade ei sitten johdu, vitsaili Asko Vesiseksi esittäytynyt helsinkiläismotoristi.
—Kerran on tullut räntääkin. Mutta tämä menee motoristikirkon huonojen säiden top-3:een, muisteli Pirjo-vaimo parin toistakymmentä kirkkokertaa.
—On sellainen sanonta, että jos tänään Liedossa sataa, tulee ajokaudesta tosi hieno, tsemppasi Jukka Perkon kanssa kirkkokansaa viihdyttänyt Mikko Kuustonen.
Edellispäivän ennusteet lupailivat vielä auringon pilkistävän taivaalta iltapäivään mennessä, mutta kostea ja kolea sää piti pintansa aivan tapahtuman loppuun asti. Keli arvatenkin verotti osallistujamäärää, joka tippui viime vuoden huimasta 3.500:sta tuhanteen pyörään.
Liedon kirkon tuntumaan saapuneet sinnikkäimmät päristelijät eivät tosin olleet vedentulosta moksiskaan.
—Ei haittaa yhtään! Vedenpitävä ajopuku ja tekniset kalsarit alle, selvittivät ensimmäistä kertaa Liedon kirkon pihaan kurvanneet turkulaiset Janne Mäkeläinen ja Maria Helander.
Molemmille pariskunnille motoristikirkko on ensisijaisesti paikka tavata tuttuja ja samanhenkisiä ihmisiä.
—Ei olla kirkonmiehiä. Tämä on yksi kokoontumisajo, mutta perinne, jonne pitää päästä, Asko Vesinen kiteytti.
—Ehkä motoristit tarvitsee siunausta. Touhu on sellaista, että kerran kun mennään kunnolla metsään, se on siitä poikki, Mäkeläinen järkeili.
—Nyt on tehty kaikki mitä on tehtävissä, virnisti Vesinen.

Ystävän muisto elää

Lietolaissyntyiselle Helena Kivistölle vuotuinen perinne merkitsee tuttujen näkemisen ohella monenlaisia muistoja.
—Olin 15-vuotias ensimmäisen motoristikirkon aikaan, ja tulin mopolla paikalle, Kivistö nauraa.
Sittemmin menopeli muuttui moottoripyöräksi — ja vuotuisen perinteen osaksi tuli käynti motoristiystävän haudalla.
—Hän kuoli onnettomuudessa lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Vain pari viikkoa ennen motoristikirkkoa hänet siunattiin Liedossa. Hienona eleenä koko motoristijoukko hiljentyi muistamaan häntä sinä keväänä.
Kivistöstä on ikävää, miten helposti ihminen unohdetaan, vaikka hän tietää monen yhteisen ystävän myös vierailevan haudalla. Toisen kerran hän muistaa ystäväänsä jouluna.
Kivistölle motoristikirkko antaa turvallisuuden tunnetta. Moottoripyöräily ei ole harrastuksista vaarattomimpia ja kotona häntä odottaa pieni vauva.
—Olen työskennellyt sairaankuljettajana ja nähnyt monenlaista onnettomuutta. Saan täältä lohdun siitä, että joku pitää minusta huolen tien päällä. 
 

- Elina Valkonen