Äitienpäivän kunniamerkki Riikka Reinikaiselle

5.5.2009 10:48 —Minulla taitaa olla sopiva luonne vammaisten lasten äidiksi. Itsevarmuus on viidentoista vuoden aikana kasvanut, ilman myönteistä suhtautumista arki olisi raskaampaa, sanoo Riikka Reinikainen.

Nenämäessä kahden lapsensa ja aviomiehensä kanssa asuva Reinikainen on yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton tulevana äitienpäivänä palkittavista äideistä.
Riikka Reinikainen herättää hiljaista arvostusta. Perheen kaksi lasta, 16-vuotias Maija ja 13-vuotias Teppo, ovat CP-vammaisia. Perheen arki on periaatteessa samanlaista kuin muillakin perheillä, mutta kuitenkin niin erilaista.
—Arki on puuhakasta. Teppo käy Liedon Keskuskoulua, Maija Katariinan koulua Turussa. Koulupäivät venyvät usein erilaisten kuntoutusten ja terapian takia pitkiksi, ja kotona otetaankin rennosti, Laukolan koululla kolmannen luokan opettajana työskentelevä äiti nauraa.
Suomen Valkoisen Ruusun I-luokan mitalista Reinikainen ei ota kunniaa vain itselleen. Isällekin voisi hyvin antaa mitalin.
—Tämä huomionosoitus ei ole vain minulle. Lasteni isä Jukka ja isovanhemmat ovat olleet aina apuna. Myös kunta saa tuestaan puhtaat paperit. Olemme olleet onnekkaita myös kouluavustajien, päiväkodin henkilökunnan ja terapeuttien kanssa, Reinikainen kiittelee.
Turun CP-yhdistyksessä 46-vuotias Riikka Reinikainen on ollut mukana 15 vuotta, sen johtokunnassa yli kymmenen vuotta.
Äitienpäivän kunniamerkit myönnetään ehdotusten perusteella äidille, joka on ansioitunut lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantanut yhteisvastuuta sekä tukenut perhe-elämää ja vanhemmuutta. Miltä tämänlainen huomionosoitus tuntuu?
—Hienolta. Tunnen huomionosoituksesta iloa ja ylpeyttä. Palkinto tekee myös nöyräksi, kunniaristi on palkinto ison porukan työstä, Reinikainen sanoo.
Reinikaisen perheessä erikoislaatuinen äitiys taitaa kulkea äidinmaidossa. Reinikaisen oma äiti sai saman palkinnon neljä vuotta sitten.
—Silloin äiti sanoi, että kyllä sinäkin tällaisen ansaitsisit. Vastasin, että ehkä joskus kahdenkymmenen vuoden päästä. Ihan niin kauaa ei kuitenkaan mennyt, Reinikainen hymyilee, ja nostaa 16-vuotiaan Maijan lepäämään sohvalle.

- Matti Lehtonen