Lasten vaatteet kiertoon kirpparilla

28.4.2009 11:44 Taas se alkaa: pieneksi toteaminen. Kun ilmojen lämpötila jää pysyvästi keikkumaan plussalle, komeroiden kätköihin jemmatut lenkkarit, ulkohousut, neulehanskat ja kumisaappaat kaivetaan esiin. Sovittamisen jälkeen todetaan, että pieneksi ovat jääneet. Siis uutta ostamaan. Mutta minne: kauppaan vai kirpparille?

Sunnuntaina Keskuskoulun jumppasali on tuttuun tapaan täpötäysi. Lastenvaatteita ja muita tarvikkeita roikkuu rekeillä ja pursuaa pöydillä, kun Mannerheimin lastensuojeluyhdistyksen Liedon osaston kevätkirppis käynnistyy jo kymmenettä kertaa.
Kierrätys on median kestopuheenaihe, mutta toteutuvatko ekologiset ihanteet perheiden arjessa?

Satunnaisia löytöjä

Parin viikon ikäistä poikavauvaa kantoliinassa silittelevä Heidi Haapala löytää vauvan 5-vuotiaalle isosiskolle pinkin oloasun. Kirpputoreilta niin verkosta kuin penkomiskelpoisestakin maailmasta tulee ostettua tavaraa silloin, kun sopivaa vaatetta sattuu eteen tulemaan. Ostoslistan kanssa tänne on turha tulla.
—Ehkä isommille lapsille tuli hankittua aikoinaan enemmän käytettyä tavaraa. Tälle pienimmälle esimerkiksi vaunut on ostettu uutena, koska edellisiä ei enää ollut jäljellä.
Haapalan perheen aiempi kierrätysaktiivisuus juonsi juurensa etupäässä oman talouden tarpeista.
—Olin silloin vielä opiskelija, ja nyt kun on enemmän rahaa käytössä, tulee ostettua enemmän uutta.

Merkkivaatteet halvalla pois nurkista

Pinkki oloasu vaihtaa omistajaa muutamalla eurolla. Mia Mäkisen tyttäret eivät sitä enää tarvitse, joten on parempi, että hyvää vaatekertaa voi vielä joku käyttää. Kodin säilytystilatkin ovat rajalliset.
—Tosi hyvin tätä vaatetta menee kaupaksi. Vain ihan pienten vauvojen vaatteet eivät tunnu liikkuvan, mutta jo parivuotiaiden vaatteilla on kysyntää, Mäkinen kertoo.
Vieressä Sanna Paavilainen kauppaa omilta lapsiltaan pieneksi jääneitä vaatteita. Itse ei tule juuri käytettyä tavaraa hankittua, ja valinta lastenvaatekaupassa osuu usein hinnakkaisiin merkkivaatteisiin.
—Myyn ne eteenpäin todella edullisesti, eurolla parilla. Enhän halua kantaa niitä enää kotiin takaisin. Tuntuu hyvältä antaa niitä eteenpäin ja nähdä kuinka ihmiset ilahtuvat tehdessään löydön. Eikä täällä huonokuntoista tavaraa kehtaisi myydäkään, kun kaikki ovat tuttuja keskenään.

Järkyttävä runsaus

Pula-ajan kokenut isoäiti katselee tavarapaljoutta hieman hämmentyneenä.
—Valtava on tämä mittakaava. Tällainen tavaramäärä on aivan kauheata, kun toisilla ei ole mitään, Synnöve Holm huokaa.
Sota-aikana Holmkin on kävellyt kengillä, joiden pohja oli puuta ja päällys tuohta. Tällaista näkyä ei osannut silloin edes kuvitella.
—Ruotsista tuli kyllä jotain vaatteita, mutta eiväthän ne kaikille riittäneet, Holm muistelee.
Iltapäivällä jäljellä on vielä osa vaatteista ja leluista. Ne kuljetetaan Viroon. Sikäläinen vapaakirkko jakaa ne tarvitseville.

- Mari Kokkonen