Huuko nuuskii ammatikseen

12.3.2009 11:50 Huuko, yönmusta labradorinnoutaja, tohistaa haistellen ympäriinsä Vanhan kolmannessa kerroksessa. Se vispaa häntäänsä ja hakee katseellaan ystävällistä rapsuttajaa. Huukoa luulisi helpolla ihan tavalliseksi lemmikkikoiraksi — jos sillä ei olisi päällään poliisimerkein varustettua liiviä ja jos hihnan päässä ei olisi poliisiasuinen erikoiskoiranohjaaja Erja Setälä-Bäckman.

—Kieri vaan lattialla, menee kaikki uskottavuus poliisikoirana, nauroi Huukon ohjaaja, erikoiskoiranohjaaja Erja Setälä-Bäckman. Huukoa ihastelevat Iina Tuura (vas.), Venla Kauppi, Ella Niemi ja Katja Kauppi.

Ollaan Liedon 4H-lemmikkieläinkerhon tapaamisessa. Huukon ja Setälä-Bäckman ovat paikalla tehdäkseen selkoa poliisikoiran työstä ja arjesta. Huukon tapauksessa se tarkoittaa huumekoiran työtä, sillä partiokoiran hommat eivät Huukolle kuulu. Toisinaan Huuko auttaa myös jäljestämisessä.
—Jos olette eksyneet metsään, niin Huukon kanssa tullaan pelastamaan. Partiokoirat ovat useinmiten saksanpaimenkoiria. Niitä käytetään enemmän turvaamistehtävissä, koska ne herättävät kunnioitusta kentällä, selventää Setälä-Bäckman. 
Periaatteessa huumekoiraksi voisi kouluttaa vaikka villakoiran. Labradorien käyttö on vakiintunutta, koska niiden sukulinjat ja tarvittavat ominaisuudet tunnetaan niin perinpohjaisesti. 
—Lisäksi pitää huomioida, että tässä toimitaan ihmisen kanssa. Harva pelkää nuuskimaan tulevaa noutajaa.

Koirissa on eroja

Poliisikoirissa on muitakin eroja kuin rotu ja työtehtävät. Huumekoiria ei kouluteta niin tiukkaan tottelevaisuuteen kuin partiokoiria, koska nenän pitää saada käydä luontaisesti. 
—Partiokoiran pitää pysyä koko ajan ohjaajansa hallinnassa. Sen pitää seurata, irtaantua ja irrottaakin käskystä. Huukoa ei ole edes koulutettu puremaan, Setälä-Bäckman kertoo.
Vaikka Huuko on huomattavan lutuinen, ja suorastaan kerjää silittämistä, ovat kerholaiset sivistynyttä sakkia. He tietävät jo valmiiksi, että poliisikoiraa ei saa rynnätä silittelemään ilman lupaa. Sama pätee kaikkii muihinkin työtätekeviin koiriin, kuten näkö- ja kuulovammaisten opaskoiriin.  
—Kun koira on töissä, se häiriintyy taputtelusta. Jotkut saattavat tahallaan tulla lähelle koiraa viedäkseen sen huomion vaikkapa piilottelemiltaan huumeilta.
Toki Huuko taputtelusta tykkää, mutta töitä ja huveja ei Huukon ammatissa ole mahdollista yhdistää. Joissain asioissa Huuko on kuitenkin koira siinä missä muutkin. 
—Se on aika nirso ruoan suhteen. Pääasiassa kelpaa vain kuivaruoka, aamulla eivät kelvanneet edes nakit. Ja tietyillä leluilla se jaksaisi leikkiä loputtomasti, naurahtaa Setälä-Bäckman.

Huuko siirtyy Turkuun

Huuko hankittiin viitisen vuotta sitten Kaarinan, Paimion, Piikkiön, Liedon ja Sauvon yhteiseksi huumekoiraksi. Nuorten huumekokeilut olivat tuolloin nousseet huolestuttaviksi kuntien alueella.
Ensi viikosta alkaen Huuko ohjaajineen siirtyy Turun poliisilaitoksen alaisuuteen poliisiorganisaation uudistuksen myötä.
—Työ ei mihinkään vähentynyt, alue vain laajenee. Teemme paljon ennaltaehkäisevää työtä. Sen vaikutuksia on vaikea mitata. Joskus vanhemmat soittelevat ja kiittävät siitä, että katkaisimme nuoren huumekokeilut heti ensimmäiseen kertaan.
Huumekoiran eläkeikä liikkuu siellä kymmenen vuoden hujakoilla. Viisivuotiaalla Huukolla on siis vielä monta vainuntäyteistä vuotta edessään.

- Elina Valkonen