Lama-ukko virnistää taantumalle

5.3.2009 11:18 Lumiukko se pihassa olla pitää. Näin on tuumannut ruskolainen Kalervo Suomela jo parin vuosikymmenen ajan. Perinteinen jättiukko onkin noussut Suomeloiden talon pohjoisnurkalle säännönmukaisesti joka vuosi — näytti talventulo kuinka epävarmalta tahansa.

Kalervo Suomela on loihtinut pihaansa joka talvi jättimäisen lumiukon jo parinkymmenen vuoden ajan.

Neljän metrin korkeuteen nousevan ukon vyötärönympärys on komeat kuusi metriä. Suomela aloittaa ukon rakentamisen alavartalosta heti ensilumien aikaan.
—Ukon selkärankaa vahvistetaan hyppimällä ennen kuin pää asetetaan paikalleen. Pää on vietävä huipulle kolmessa osassa, koska muuten se painaisi liikaa. Koko ukon tekoon menee rutiinin myötä kymmenisen tuntia, Suomela kertoo.
Surkeimpien talvienkin aikaan hämmästyttävän kokoinen lumimies rakentuu koristeita lukuun ottamatta kokonaan lumesta, vakuuttaa Suomela.
—Pihalta kolatuista lumista olen sen aina tehnyt. Sisällä ei ole mitään tukirakenteita. Nenä on nykyään puinen, koska oravat söivät porkkananenät. Hatun lierin tein öljytynnyrin päädystä ja laen 20 litran maalipurkista.

Lasten ilosta kannanotoksi

Suomela aloitti jättiukkojen rakentamisen lastensa ollessa pieniä. Ensin syntyi perusukkoja, mutta vuosien mittaan lumesta alkoi muovautua jotain ilmaisuvoimaisempaakin.
—Kun poika oli abi, ukolla oli oranssi irokeesi ja ylioppilaslakki kourassa. Pojan armeija-aikana tein sille vanhoista veitsistä ja nauhasta kunniamerkkejä rintapieleen. Ukko on ollut ranta-asussakin ilmastonmuutoksen hengessä.
Tänä vuonna Suomelan pihasta löytyy virnistävä lama-ukko. Sen toisessa kourassa on paksu tukko pahvisia seteleitä ja toisessa pramea metalliputkesta värkätty kävelykeppi.
—Se myi osakkeet ajoissa ja sijoitti kultaan, Suomela naureskelee.
Nykyisin Suomelan lumiukkotaidetta ohjaa myös into osoittaa, etteivät talvet ole Varsinais-Suomesta mihinkään hävinneet. Hänestä talvilajeja voi ja pitää harrastaa, vaikka hallissa sitten.
Suomelan lumiukot ovat kestävää tekoa ja sulavat kuulemma nätisti.
—Katson sen verran, ettei se kaadu auton päälle. Parin päivän heitolla viimeiset lumikasat sulavat vapunpäivään mennessä. Joskus ukko on tosin ollut ”kunnossa” vain pari päivää lämpimien säiden takia. Hyvinä talvina se kestää neljäkin kuukautta, hän kehaisee. 

- Elina Valkonen